Fell For A Bad Boy (Finnish) | VALMIS

2 | Kaunotar

Sashan näkökulma

Lämmin auringonsäde paistaa huoneeseeni. Herään ja katson pihalle. On kaunis päivä. Eilinen painaa vielä mieltäni, mutta en halua, että ajattelen sitä tänään. Päätän nousta ylös ja mennä syömään. 'Isäni' Dave istuu pöydän ääressä lukien lehteä. Hän kohdistaa minuun katseen muttei sano mitään. Otan kaapista muroja ja maitoa. Istun pöydän ääreen ja alan syödä. Dave katsoo minua taas. "Mitä?" Kysyn ja kohdistan katseeni häneen. Hän hymähtää ja jatkaa lehden lukemista. Saan syötyä ja nousen pöydästä. Vien astian pesukoneeseen ja kävelen ylös.
Istun tuolille ja alan meikata. Vaihdan sitten vaatteeni vaaleaan shortsihaalariin ja ohueen valkoiseen huppariin. Otan kaapistani pienen valkoisen laukun ja laitan sinne lompakon, avaimet ja puhelimen. Menen alas ja huikkaan Davelle, että lähden ulos.
Eteisessä laitan jalkaani valkoiset tennarit ja lähden ulos. Palaan vielä takaisin ja otan aurinkolasit. Laitan ne päähäni ja kävelen kohti koulua.

Jaken näkökulma

Herään ja tajuan, että olen myöhässä harjoituksista. Puen treenivaatteet päälleni ja juoksen alakertaan. Nappaan jotain syötävää ja menen eteiseen. Laitan lenkkarit jalkaani ja juoksen kohti koulua.

Harrastan siis jalkapalloa.

Pääsen koululle ja huomaan, että siellä ei ole muita. Huokaisen ja kävelen keinuille. Näen jonkun istuvan toisella keinulla. Sasha. Vilkaisen häntä ja istun keinuun.

Sashan näkökulma

Huomaan jonku ilmestyneen viereiseen keinuun. "Ai moi, Jake" sanon sitten ja hymyilen pojalle. "Moi" hän vastaa hymyillen. "Mikäs sut tuo tänne?" Kysyn. "Futistreenit" hän vastaa. "Aa" sanon. "Entäs sut?" Jake kysyy. "Huoh.. oli eilen melkonen päivä ja halusin mennä vaan jonnekki missä olis rauhallista" vastaan ja katson jalkojani. "Ai kui, kaikki okei?" Hän kysyy ja kohdistaa minuun hieman huolestuneen katseen. "No.." aloitan ja kyynel vierii poskelle. "Hei.." Jake sanoo ja tulee luoskeni. "Jos sua painaa joku nii kerro vaa. Lupaan pitää sen tiedon vaa ittelläni" Hän sanoo ja katsoo minua silmiin. "..mun äiti on sairaalas ja ei varmaa elä enää kauaa ja mun isäpuoli kerto sen vasta eilen" sanon itkien. Jake tulee minua lähemmäs ja halaa minua. "Mä uskon siihen, että sun äitis parantuu" Jake sanoo.
Hänen halauksensa sai minut tuntemaan rakkautta ja lämpöä. Se oli ihanaa.
"Mä tykkäisin kovasti jäädä ja auttaa sua, mut oon jättäny viimeset kolmet harkat välii" Jake sanoo ja nostaa tavaransa maasta. "Joo mee vaa" sanon ja nousen keinusta. Hän hymyilee minulle ja jatkaa sitten matkaa kentälle. Otan laukkuni ja lähden pienelle kävelylle

Mietin paljon Jakea. Miksi hän oli minulle niin ystävällinen?

Käveltyäni hetken aikaa päähäni juolahtaa ajatus. Päätän mennä tapaamaan äitiä. Menen bussipysäkille. Vastapäätäni on joku luokkalaiseni, en juuri muista kuka, mutta hän hymyilee vihjaavan hymyn ja pienen silmäniskun minulle. Katson poikaa hieman vakavissani, mutta käännän sitten katseeni. Bussi tulee ja nousen sisään. Istun melkein ensimmäiselle penkille. Poika istuu viereeni. Liikun hieman kauemmas. Poika kääntää katseensa minuun. "Älä pelkää" hän sanoo matalalla äänellään. "En pelkää sua" sanon ja katson häntä mulkaisevasti. Poika naurahtaa ja painaa stopnappia. "No nähään myöhemmin Kaunotar" hän sanoo ja iskee taas silmää. Ravistan päätäni ja katson ulos. Olemme perillä. Painan nappia ja nousen pysäkillä pois. Kävelen rivakasti sairaalalle ja avaan oven. "Tulin tapaamaan Melissa Fay:ta" sanon vastaanotolla olevalle miehelle. Hän opastaa minut saman huoneen ovelle jossa olin eilen. Avaan oven ja järkytyn. Äiti ei ole siellä. Hätäännyn ja juoksen saman vastaanoton miehen kiinni. "Missä hän on?" Kysyn. "Odotas hetki" mies vastaa ja menee tietokoneen ääreen. "Hän on leikkauksessa. Voit mennä odottamaan odotushuoneeseen" hän vastaa ja osoittaa ovea vasemmalle. "Mitä? Mikä leikkaus?" Kysyn hätääntyneenä. "Anteeksi, minun on mentävä istukaa alas ja kerron pian lisää" mies sanoo ja kiirehtii vastaanotolle.
Olen peloissani. Mitä jos äiti ei selviä? Tiedän kyllä, että hän on hyvissä käsissä, mutta silti minua pelottaa. Istun itkien tuolille ja katselen kelloa. Odotan siinä varmaan kaksi tuntia, kunnes sama mies tulee luoskeni. "Tulit tapaamaan Melissa Fay:ta eikö niin?" Mies sanoo. "Joo" vastaan ja katson häntä. "No tule" hän sanoo ja lähtee kohti käytävää. Seuraan miestä huoneen ovelle. "Tässä" hän sanoo ja avaa oven. Menen sisään ja nään äidin istuvan pyörätuolilla. "Sasha" hän sanoo ja hymyilee. "Äiti!" Huudahdan ja menen hänen luokseen. "Mitä sulle tapahtu?" Kysyn. "Leikkaus joka pelasti minut" hän vastaa. Pian huoneeseen tuli lääkäri. "Pääsette huomenna kotiin rouva Fay" nuorehkon näköinen nainen sanoi.
"Eli sulla on kaikki hyvin? Tuut siis kotiin?" Kysyn. "Niin" äiti vastaa. Ilon kyyneleet vierivät poskilleni ja halaan äitiä. "Hän taitaa olla tyttäresi?" Nainen sanoo hymyillen. "Kyllä, Sasha" äiti sanoo hänelle. Hymyilen naiselle. Juttelemme hetken ja sitten äiti sanoo: "Kannattaisi varmaan mennä kotiin, ettei isäsi ala huolestua. Näämme sitten huomenna aamulla" lempeästi. Nyökkään ja halaan äitiä. Lähden sitten kohti bussipysäkkiä.
En voinut uskoa silmiäni. Taas hän oli siellä. Henry, nyt muistin hänen nimensä. Yksi Jaken kavereista. Hän katsoo minua hetken ja hymyilee sitten. "Iltaa, kaunotar" Henry sanoo vihjaavasti. "Iltaa" sanon terävästi. "Hei relaa hieman.." Henry sanoo. "Mitä sä tahot?" Tuhahdan. "Mitäs jos tulisit vaikka meille nyt?" Hän sanoo iloisesti. Hänen äänensävynsä muuttui täysin. "Öö.." mumisen, mutta suostun sitten. Bussi tulee pian ja istumme vierekkäin. Juttelemme jotain. Nousemme bussista ja nauramme hieman. Kävelemme kohti kerrostaloa. Henry avaa oven ja astumme sisään. Tilaamme hissin ja katsomme toisiamme. Astumme hissiin ja Henry lähestyy minua. Katson häntä silmiin. Jotain odottamatonta tapahtuu. Hän suutelee minua. Suutelen häntä takaisin. Irroittaudumme toisistamme ja katson Henryä. Yhtäkkiä mieleeni tulee Jake. Katson lattiaa ja hätäännyn. Henry katsoo minua ja sanoo sitten: "Sori". Katson häntä hieman surullisena. Hissi on oikeassa kerroksessa. "Mä lähen sittekki kotiin.." sanon ja meinaan painaa nappia ykköskerrokseen. "Sasha.." Henry sanoo ja tulee luoskeni. Kävelen taemmas, kunnes seinä tulee vastaan. Hänen huulensa kohtaavat minun. "Henry.." aloitan, kun hän katsoo minua. "Shh.." hän sanoo ja suutelee minua uudestaan. "Henry.. mä en.." änkytän. Henryn toinen käsi on vasten seinää ja toinen selässäni. Yhtäkkiä peitän hänen suunsa kädelläni. "Henry mä en tykkää susta" saan sanat vihdoin ulos suustani. Hengitän syvään ja katson poikaa. Hän näyttää loukkaantuneelta. Hän päästää minusta irti ja kävelee hissistä ulos. Hätäännyn ja painan ykkös nappia nopeasti. Hengitän ja istun hissin nurkkaan. En halunnut loukata häntä, mutta pidän Jakesta. Huokaisen ja nousen ylös hissin päädyttyä alas. Kävelen ovelle ja avaan sen. Kävelen lähimmälle bussipysäkille ja odotan bussia. Se tulee aika pian. Astun kyytiin ja istun alas. Kello on noin yhdeksän illalla. Kaivan puhelimen taskustani.

Vastaamattomat puhelut
3 Dave
2 Hannah
1 +3566078354

Valisten tuntemattoman numeron ja laitan siihen viestiä: "Hei, onko oikea numero? T. Sasha Fay".

Odotan vastausta, mutta laitan sitten puhelimen laukkuuni ja painan stopnappia. Nousen bussista ja kävelen kotiin. Juuri tultuani sisään. Dave ja pikkusiskoni Sally tulevat eteiseen. "Missäs sitä ollaan oltu?" Dave kysyy. "Kävin äitin luona ja näin kaverii" vastaan ja otan kenkäni pois. "Mitä äitille kuuluu?" Sally kysyy surullisesti. "Hyvää, pääsee huomenna kotiin" vastaan tylysti. Olen oikeasti todella iloinen, mutta minua vain häiritsee ajatus Henrystä. "Mitä?" Dave sätkähtää. "Joo sillä oli joku leikkaus ja pääsee huomenna terveenä kotii" sanon ja istun eteisen penkille. "Miksi sitte noin huono mieli?" Sally kysyy. "Mun kaveri oli vähän.. outo" vastaan ja kävelen heidän ohitseen kohti portaita.

Jaken näkökulma

Nappaan puhelimen pöydältäni, kuultua äänen.

Sasha

Hei, onko oikea numero?
T. Sasha Fay

Joo, Jake täs. Halusin vaa varmistaa et sul oli kaikki hyvin..

Vastasin hänelle ja istuin sängylläni pidellen jäistä hernepussia jalallani, sillä kaaduin harjoiteltuani pihassamme. Odotteli vastausta katsoen televisiota.

Sashan näkökulma

Kuulen piippauksen ja otan puhelimen käteeni. Luen viestin ja vastaan siihen: "Ai moi, ja joo oon okei". Hymyilen. Hän on todella erilainen koulussa.
Tallensin sitten hänen numeronsa.

Jake

Okei no hyvä :)

:), muuten haluisiks olla joku päivä, ellet oo kiireine kaikkien tyttöjen kans xp

Haha hauskaa, en todellakaa oo kiireine ja mielelläni :)

Okei, no nähääks maanantaina koulun jälkeen?

Joo vaik

Jaken näkökulma

Hymyilen ja suljen puhelimeni. Mitä jos kuitenki teen jotain mitä hän ei siedä ja olen hänen mielestään täys idiootti. Olen kuitenkin niin 'erikoinen' tapaus. Saatan kiroilla, olla omituinen ja olen vain hämärä.
Mietin sitä ja hätäännyn. Meinaan laittaa Sashalle vielä viestiä, että en voi olla, mutta päätän antaa sen olla. Menen sitten nukkumaan.

Sashan näkökulma

Hymyilen ja menen katsomaan hieman televisiota. Menen sitten nukkumaan ja odotan kovasti huomista ja maanantaita.

Noni taas vähä tarinaa :)
Sori k-virheet
Sanoja noin 1300
Jotai kysymyksii kysykää toki
Kirjotan varmaa taas pian lisää, koska ei oo muutakaan tekemistä xd
Mut kiitti jos luit ja toivottavasti joku piti