Fell For A Bad Boy (Finnish) | VALMIS

6| Minä luovutan

Jaken näkökulma

Herään normaaliin perjantai päivään. Eilen, kun juttelin Sashan kanssa hän jätti viestin kesken. Se häiritsee minua vieläkin. Olen taas terve joten menen kouluun. Nousen ylös ja hieron silmiäni.
Menen vessaan ja tultuani sieltä vaihdan vaatteeni mustiin farkuihin ja mustaan huppariin. Menen alakertaan ja istun alas. Pääni on hieman kipeä, mutta alan siitä huolimatta tehdä aamiaista. Kun olen syönyt menen olohuoneeseen ja istun sohvalle.

Mietin hetken kaikenlaista ja menen sitten eteiseen. Laitan kengät jalkaani ja takin päälleni. Lähden sitten kohti koulua.

Kun pääsen koululle päähäni juolahtaa se mitä Sasha minulle kertoi. Missä helvetissä se Sebastain on!

"Sä päätit tulla kouluun.." hän aloittaa. "Vittu Sebastian" sanon ja tartun tätä hupparista. "Mitä?" hän sanoo kauhuissaan. "Oot säki sit mahtava ystävä" sanon. "Mitä sä tarkotat?" Sebastian kysyy ja katsoo minua. "Tätä!" huudan ja näytän Sashan lähettämää viestiä missä hän kertoi saaneensa kuvat Sebastianilta. "Sä tiiät et mä en oo lähettäny noita! Miks valehtelit?!" huudan. "Koska mä tykkään Sashasta!" Sebastian sanoo. Katson häntä kysyvästi. "Sen huomaa miten lätkäs oot siihen" hän jatkaa. Päästän hänestä irti ja lähden sisälle. Kuulen Sashan menevän hänen luokse ja kysyvän: "Kuka se oli?". Sebastian. Tykkää. Samasta. Tytöstä. Kuin. Minä. Pian he varmaan käyvät yhdessä kaikkialla. En tiedä miksi olen kateellinen. Sasha ei tykkää minusta. Minä luovutan.

Sashan näkökulma

"Sebastian, kuka se oli?" kysyn. "Jake.." Sebastian sanoo. Jätän Sebastianin pihalle ja lähden Jaken perään. Näen hänet käytävällä. "Jake, mikä suhun on menny?" kysyn. "Hm.. mun elämä on perseestä nii monella tasolla, että se varmaa!" hän huudahtaa ja kääntyy minuun päin. "Mä voin auttaa sua" sanon ja katson Jakea. Hänen silmänsä ovat väsyneet ja poskessa oli pieni haava. "Pliis.. anna mun olla" Jake sanoo. "En mä voi antaa sun vaa olla!" sanon. "Sasha! Mä en kestä tätä! Anna mun vaa olla" hän huutaa. Katson Jakea hieman peloissani. "Mä oon yks niistä syistä miks sun elämä on nii perseestä vai mitä..?" sanon ja lähden takaisin pihalle itkien. 

Jaken näkökulma

"Hitto" sanon ja lysähdän seinää vasten. Sasha ei todellakaa ollu se miks mun elämä oli täs tilas. Vaan se, että Henry ja Sebastian tykkäs samasta tytöstä ku mä ja mun perheellä ei mee kaikki nii hyvi..

Sashan näkökulma

"Sebastian!" huudan ja juoksen tämän luokse itkien. "Mitä?" se sanoo. "Mitä mä oikeen teen?! Jake oikeesti vihaa mua!" huudan ja itken. Poika ottaa minut halaukseen ja sanoo: "Hei, rauhotu. Kaikki on iha hyvin". "Hitto!" kuuluu huuto sisältä. "Oota täs" Sebastian sanoo ja lähtee sisälle.

Jaken näkökulma

"Helvetti vieköö Jake!" Henry huutaa minulle ja tarttuu hupparini kauluksesta. "Mitä vi...?" aloitan kunnes Henry lyö minua ja kaadun maahan. "HENRY!" kuuluu Sebastianin huuto. En nää mitään. Kaikki sumenee.

"Jake!" kuuluu opettajan huolestunut ääni. Avaan silmäni. "Voi luojan kiitos" naisopettaja sanoo. "Ai helvetti" sanon ja pitelen päätäni. Kuulen jonkun itkevän. "Sasha.." sanon ja käännän katseeni kauniiseen ruskea hiuksiseen tyttöön. "Anteeks, tää oli mun syytä" Sasha sanoo. "Ei tasan ollu" sanon ja nousen pidellen päätäni. Sasha ryntää halaamaan mua ja halaan sitä takas. "Anteeks vielä.." se sanoo itkien mun olkapäätä vasten. "Sun ei tarvii pyytää mistää anteeks" sanon. "Jake, voiksä nyt kuunnella ja antaa mun selittää" Sasha sanoo ja vilkaisee Henryä. "Aa.. joo" sanon. Kävellään Sashan kanssa kirjastoon.

Sashan näkökulma

"Eli.." aloitan ja katson Jakea silmiin. Alan selittää asiaa aivan alusta saakka. Kun olen lopettanut kyyneleet valuvat silmistäni. "Hitto vie, sori etten oo kuunnellu sua. On vaa jotenki ärsyttäny ja ahistanu mennä kotiin, ja ajatella, että ku parhaan ystävän näkee nii se onki valehdellu ja ei oo muutenkaa mun elämä ruusuilla tanssimista.."Jake sanoo. "Mitä tarkotat?" kysyn. "Kotona on välil vähä vaikeeta.." Jake vastaa ja nojaa käsiinsä. Halaan sitä. "Voit kertoo mulle jos se helpottaa" sanon ja näen pojan silmistä valuvan kyyneleitä. "Vittu.. ei mun pitäis itkee" Jake sanoo. "Itke vaan, ei sen pitely tee siitä yhtää helpompaa" sanon. Jake nostaa katseensa minuun. "Mun äiti ja isä tappelee ja satuttaa sekä toisiaan, että mua ja mun siskoa. Ja helvetti vieköön mä en voi kattoa, ku mun sisko tulee mun huoneesee itkien ja nään sen kasvoilla vaan miten peloissaa se on. Ja jos meen puhuu mun vanhemmille ne vaa huutaa ja lyö.." Jake selittää. "Senkö takia sulla on toi haava" sanon varovasti ja katson Jaken poskessa olevaa haavaa. "Nii.." poika vastaa. "Ja sitte ku ei oo mitää muuta paikkaa mihin vois mennä, ei isovanhempia, en mä ny voi kavereillekkaa mennä ku neki on iha perseestä" Jake jatkaa. "Tulkaa meille" sanon yhtäkkiä. "Mitä? Meist olis liikaa vaivaa, ja sun perhe tuskin ees tietää mun nimee" Jake sanoo. 

Heheh ai ei tiedä sun nimee, juu eipä. En mä niille oo mitää puhunu susta.

"Kyl ne ny sun nimen tietää ja en usko et teistä on yhtää vaivaa. Mulla pari vuotta nuorempi sisko itelläni, eiköhän ne pääsis sopuun" selitän. Jake nostaa katseensa taas muhun. "No, jos siitä ei oo haittaa" poika sanoo. "Mä lupaan" sanon ja hymyilen.

aika lyhyt luku ja en oo pitkää aikaa kirjottanu, ei oo oikeen ollu motii. mut nyt on oon lukenu niin monen ihmisen ihania tarinoita niin motivaatio alkaa hiukan kasvaa. koitan siis julkastan enemmän ja kirjotan myös yhtä tarinaa mutta en tiiä, en välttämättä koskaan tuu julkasemaan sitä, mutta kuiteski kiitti jos jaksoit lukea tänne asti ja sori k-virheet. ❤