Fell For A Bad Boy (Finnish) | VALMIS

4 | Pettymys

Sashan näkökulma

Herätykseni soi kahdeksalta. Nousen ylös hieroen silmiäni. Kävelen kylmällä lattialla kohti vessaa. Tultuani vessasta meikkaan hieman ja vaihdan yövaatteeni valkoiseen lyhyeen huppariin, mustiin shortseihin ja valkoisiin sukkiin. Laitoin hiukseni kahdelle letille. Menin sitten alakertaan.
Istuttuani pöydän ääreen kuulin rapinaa takaani. Käänsin katseeni ja näin jotain niin suloista, että rupesin itkemään. Kaksi saksanpaimenkoiranpentua istui lattialla ja leikki jollai lelulla josta kuului rapinaa. Menin pentujen luo ja katsoin niiden pantoja. Niihin oli kiinnitetty laput.
"Hei, kuka ikinä oletkaan pidä minusta huolta. Omistajani ei voinut pitää minusta huolta. Olen uskollinen ja rakastava".
Luin laput mielessäni ja rapsutin molempia. "Löysit sitten lahjamme" kuulen äidin lempeän äänen. "O-onko nää meidän?" Kysyn. Äiti vastaa nyökkäyksellä ja sanoo: "Toinen sinun ja toinen Sallyn". Katson koiria hetken. Päätän valita pennuista pojan, jonka kuonossa on pieni arpi. Rapsutin sitä ja sanoin: "Hope". Äiti hymyili. Otan pannan pois Hopen kaulasta jotta saisin lapun pois. Hän läähätti ja nuolaisi minua. Naurahdin ja menin takaisin keittiöön. Hope seurasi minua. Rapsutin sitä ja aloin tehdä aamupalaa. Sain syötyä ja katsoin Hopea. Rapsutin koiraa hieman ja lähdin sitten nopeasti kouluun.

Jaken Näkökulma

Herään kerrankin ajoissa. Vaihdan päälleni sinisen huppari, verkkarit ja mustat sukat. Laitan hupun päähäni ja lähden alakertaan. "Huomenta" äitini sanoo. Hymähdän ja alan syödä. Laitan sitten astiat pesukoneeseen ja lähden eteiseen. Laitan kengät jalkaani ja otan lipaston päältä kuulokkeet. Alan kuunnella musiikkia samalla, kun kävelen kouluun.
Pääsen perille ja otan kuulekkeet korviltani. Tänään tuntuu taas, että en halua tehdä mitään mitä käsketään. Kunnon teini angsti. Menen sisälle ja tunnen jonkun tökkäävän minua selkään. Käännyn ja näen Sashan. Väläytän pienen hymyn ja jatkan matkaani kohti luokkaa.

Sashan näkökulma

Hymähdän hieman, mutta kävelen Jaken perään. Hänen ruskeat hiuksensa tulevat hieman hupun alta esiin. Löydän sen erityisen suloisen näköiseksi. Istun pojan viereen taas joka tunnilla. Välillä juttelimme, mutta suurimman osan hän vain istui ja kiukutteli opettajille. Oliko hänellä kaikki hyvin?
Vihdoin viimeinenkin tunti loppui ja alan lähteä ulos. Kävelen Jaken kanssa koulun ovista ulos katokseen. "Mihis me mennää?" kysyn häneltä. Yhtäkkiä tunnen kosketuksen olallani.

Jaken näkökulma

"En mä.." aloitan ja käännän katseeni Sashaan, Henryyn ja siihen miten he suutelevat. Katson Henrya vihaisesti. "Jake m-mä.." Sasha yrittää selittää. "Joo tajuun.. moro" sanon ja laitan hupun päähäni lähtien kohti kotia. Olin sekä vihainen, että surullinen.  Ei olisi pitänyt varmaan edes tutustua tuohon tyttöön. Tietysti päätin olla tyhmä ja ihastua häneen. Ja tietysti joku on luonut 'katseen' häneen.

Sashan näkökulma

"Vitun idiootti!" huudan muutama kyynel poskillani Henrylle. Henry katsoo minua hieman vihaisena. "Miks? Mikä sua vaivaa?" huudan. Hän ei sano mitään. "MIKÄ SUA VAIVAA?!" huudan ja juoksen kohti kotia. Itken matkalla. Tuo ihminen pilasi mahdollisuuteni semmoisen tyypin kanssa jonka seurassa tunnen rakkautta, hyväksyntää ja aitoa ystävyyttä.
En pystynyt jatkamaan matkaa ja pysähdyn puistoon. Menen puun alle ja itken. Istun siinä varmaan puolituntia, kunnes päätän laittaa Jakelle viestiä:

Jake, mä. mitä mun pitäis ees sanoo sä varmaan vihaat mua. mut mä en tykkää henrystä ja halusin oikeesti olla sun kans.. mä kyl ymmärrän jos et tykkää musta millää tavalla ja et haluu tavata mua, mut mä pyydän anteeks kaikesta mitä mä oon tehny väärin.. mä halusin vaan sanoo, että sä oot mulle tärkee jollain tavalla.. ei olla tunnettu kauaan mut oot tosi mukava, ystävällinen ja sun katse tuo mun elämään iloa.. sanon nyt Jake, että sä oot mulle rakas..

kirjoitan viimeisen sanan itkien ja lähetin viestin. Odotan hetken vastausta, mutta kun en sitä saa purskahdan pieneen itkuun. Henry pilas kaiken. Nousen sitten ylös ja otan reppuni. Lähden kohti kotia.
Päästyäni ovelle hengitän syvään ja astun sisään. "Mikä sinulla noin kesti?" äiti kysyy. Hän varmasti näkee, että olen itkenyt. "Mitä on tapahtunut?" hän kysyy huolestuneena. "Mun yks luokkalainen pilas mun kaverisuhteet yhen ihmisen kanssa joka oli mulle tosi mukava.." sanon, koska luotan äitiin täysin. "Ehkä voisit koittaa korjata sen" hän ehdottaa. "Yritin soittaa sille ja laittaa viestiä, mut tuntuu et se yrittää tahallaan vältellä mua.." sanon ja kyyneleet valuvat poskilleni.

Jaken näkökulma

Makaan sängylläni tuijottaen kattoa. Katseeni on tyhjä. Minua pelottaa huominen. Henry on varmaa täynnä iloa. Sashasta en tiedä.. Minä, varmaan istun luokan nurkassa huppu päässä niinkuin en olisi olemassakaan.
"Jake.." kuulen äitini lempeän äänen. "Nii?" sanon. "Onko kaikki sinulla hyvin?" hän kysyy ja astuu sisään. "En mä tiiä" sanon ja katson äitiä. Hän tulee luokseni ja istuu sängylle. "Kerro vain jos jokin painaa" hän sanoo. Suljen silmäni hitaasti ja sanon: "Mun paras kaveri päätyki olee mun elämän pilaaja" sanon ja nostan käteni silmieni eteen. "Kuinka niin?" äiti kysyy. "No meijän luokalle tuli se uus tyttö, se oli tosi mukavan olone ja päätettii nähä tänää, mutta just ku oltiin lähös koulusta Henry päättää, että: "Jake, haista paska tää tyttö on mun" sanon. Äiti huokaisee. "Huomenna puhut tälle tytölle ja putsaatte välinne, mistä sitä tietää jos tyttö pitää sinustakin" hän sanoo ja nousee. Huokaisen ja katson, kun äiti lähtee. Mietin hetken tätä. Päätän sitten kuitenkin vain unohtaa asian nyt. Laitan television päälle. 

Sashan näkökulma

Istun sängyllä tuijottaen lattiaa. Nappaan puhelimeni ja katson onko Jake vastannut mitään. Turhaa. Päätän sitten laittaa Hannahille viestiä:

Hannah

HH tarviin sun apuu..

Mitä? Mikä hätänä koskiko joku suhun väärällä tavalla? Tuun lopettaa sen olemassa olon!

Ei! Tai no tavallaan..

No mitä tapahtu? 

No Jaken kaveripiiris on semmone yks jätkä joka on täys idiootti! se..

NIIN?!

Pidän pienen tauon, kun kyynel vierähtää poskelleni.

No meil oli loppunu koulu ja niinku sanoin nii lupasin Jakelle et oisin sen kaa. no sitten oltki lähös koululta nii herrakaikenpilaaja tulee ja no pussaa mua.. jake saa väärän käsityksen ja lähti. en oo nähy sitä, yritin laittaa sille viestii ja soittaa..

Puhu sille! Se on varmasti tarpeeks järkevä ihminen et kuuntelee sua

Kyynel vierähtää taas poskelleni ja suljen puhelimen. Tuntuu, kuin istuisin tyhjyydessä. Katselen tummaa parkettia. Oloni on turvaton ja synkkä. Jake on niin mukava ihminen, kun häneen tutustuu edes vähän. En halua menettää häntä. Hän on minulle jo tässä vaiheessa ihminen joka voisi muuttaa elämäni ja tehdä siitä ehkä jopa parempaa.
Kuulen oven takaa rapinaa ja menen avaamaan. Hope tassuttelee sisään. Käyn nopeasti pesemässä hampaani ja käperryn Hopen kanssa sängylleni.

Tällä kertaa on vähän lyhyempää osaa. Oli tai no on vähä vieläki inspiraatio hukassa. Mutta koitan saada uutta osaa taas alulle mahdollisimman pian.
Sori k-virheet!
Tällä kertaa sanoja oli noin 1030. Kiitti, kun luit <33 toivottavasti joku piti