Lupa rakastua?

5

Makasin sängyllä. Vamppyyreitä? Ei ei ei ne oo todellisia. Eikö niin? Harmikseni juuri tunti tai kaksi sitten minulla oli ollut todiste siitä kaulani sivussa.

..."Älä kuule suututa vamppyyriä. Sun prinssis ei oo aina pelastamassa."
Jasmin sylkäisi sanat vielä minulle ennen kuin marssi talosta ulos. Vamppyyrejä? Mitä helvettiä just tapahtu? Code se blondi oli tullut luokseni ja kääntänyt nopeasti päätäni. Voihkaisin tuskasta. Kaulaa poltteli ja kipu kulki aaltoina lävitseni. Code kumartui puoleeni ja sumeiden ajatusteni lävitse tajusin hänen nuolevan kaulaani. Pikkuhiljaa kipu ja polttelu lakkasivat ja oloni normalisoitui. Kun en enää nähnyt kaikkea kahtena.
"Pystytsä kävelee?"
Se punatukkanen vissii Andreas kysy.
Nyökkäsin ja kohta Zac ja Code tulivat tukemaan/raahaamaan minua johonkin huoneeseen.
"Pitää kutsua kuningas paikalle."
Kuulin vielä aulasta...

Ja tässä minä nyt olen makaan valkoisella sängyllä. Minulta oli kysytty haluanko valkoiset seinat vai mustat seinät mustan ystävänä halusin titenkin mustat. Huoneesta tuli minulle mieleen synkkä sielu kaikki muut kalusteet olivat mustia paitsi sänky. Se oli hohtavan valkoinen. Ovi oli jostain syystä lukittu ulkopuolelta. Eivät vissiin halunneet minun tietävän enempää. Olisin halunnut huuta ja kirkua, paiskoa tavaroita, satuttaa. Mutta ei en voinut. Pakotin itseni tyyneksi vaikka sisällä kuohui. Makasin sängylla selällään samalla sivellen ranteeni sisäpuolella olevia rosoisia arpia. Vain kaksi kummassakin ranteessa erottuivat helposti muut monet kymmenet pienemmät arvet olivat vain hentoja viivoja joita ei erottanut jos ei katsonut tarkasti. Tervettuloa teillekkin synkkään sieluuni. Ja nyt kun aloitin voin samalla kertoa että olen siis yrittänyt kaksi kertaa itsemurhaa. Ensimmäisellä kerralla lääkkeillä. Se huomattiin heti kun minut löydettiin tajuttomana sängyltäni. Jouduin vatsa huuhteluun ja selvisin. Toki siitäkin on jäänyt jäljet. Toisen kerran viilsin ranteeni auki koulun vessassa. Koulu oli toki jo loppunut joten ainoa joka tiesi tästä oli koulun siivooja joka minut löysi sekä rehtori. Kumpikaan näistä yrityksistä ei ollut suunniteltuja vaan paniikkikohtauksen jälkeistä itsetuhoista ajattelua. Viiltely oli keino päästä hetkeksi eroon siitä usvasta jossa kuljin. Se kipu oli tunne. En voinut enää sen päivän jälkeen olla iloinen en antanut itseni olla iloinen. En antanut itseni itkeä toisten nähden. Pakenin synkkään sieluuni. Olin onnistunut. Kukaan ei epäillyt minua itsetuhoisuudesta. Olin vain kunnon teini angsti joka ei päästänyt ketään lähelleen. Vain kotka nuorisokotimme ihastuttava johtaja, rehtori, koulun siivooja ja satunnaisia sairaalatyön tekijöitä tiesi tästä. Kukaan muu edes Elena ei tiennyt viiltelystäni ja itsemurha yrityksistäni. Ei vaikka hän oli saanut minusta esiin asioita joita en ollut paljastanut moneen vuoteen. Yhtäkkiä tajusin kaipaavani Elenan pirteää olemusta. Se oli saanut elämääni taas jotain eloa. Ajatukseni keskeytti napakka koputus ovelta. Andreas tuli sisään ja pyysi minut mukaansa aulaan. Kuulemma saisin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Aulaan päästyäni annoin katseeni kiertää joukossa paikalla olivat kaikki siita viisikosta jotka olivat olleet keittiössä eli Code, Andrea, Zac, sekä se brune jonka nimeksi selvisi Antton ja joku Oskary joka ei puhunut mitään koko pitkän yhteisen historimme aikana joka aulan kellosta päätellen oli kestänyt noin 2 ja puoli tuntia. Heidän lisäksi aulassa oli arvovaltaisuutta uhkuva mies mistassa puvussaan sekä nuori mihen alku joka muistutti tätä miestä. Päättelin tästä että he olivat isä ja poika. Katseeni pysähtyi tähän poikaan. Ja jos joskus olin sanonut että Zac oli komea ei edes hän vetänyt vertoja tälle. Hän oli yksinkertaisesti upea. Sanoinkuvaamattoman upea.
"Noniin miss Fary."
Aloitti mies joka esittaytyi Karliksi.
Hän oli kuulemma vamppyyrien kuningan ja hänen vieressä oli sanoinko jo uskomattoman komea poikansa Zayn. Zeyn oli Zacin isoveli. Kuningas selitti paljon asioita vamppyyreihin liittyen. He olivat kuulemma vahvempia ja nopeampia kuin ihmiset. Vamppyyreilla oli myös kuulemma moninkertaisesti paremmat aistin kuin ihmisillä. Muu paasus meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Terävöidyin kunnolla vasta silloin kun kuningas ilmoitti että minun pitäisi jäädä tänne. He eivät kuulemma voineet ottaa riskiä että kertoisin vamppyyreistä. Minun perheelleni ilmoitettaisiin että olen karannut.
"No sinänsä hyvä koska ei mulla oo ketään joka jäis mua kaipaamaan. Ja siihen että oon karannu voitte samaantien laittaa viestiin että oon tehny itsemurhan. Koska uskokaa tai älkää se menee paljon helpommin läpi niillä. Ja ihan selvyyden vuoka mulla ei oo vanhempia mä asun nuorisokodissa."
Jooh no näköjään tuli sitten lauottua vähä deebympää paskaa heti ensimmäiseks. Sen siitä saa ku repii mut juttelee jonkun kanssa kesken itsetuhosten ajatusten. Kuningas Karl oli hetken hämmentynyt kunnes vastasi lyhyesti että nuorisokotiini ilmoitettaisiin että olen karannut. Kävisin koulun täällä ja sen jälkeen mietittäisiin mitä tehdä minun kanssani. Jassoo. Kuningas sanoi myös että siihen asti asuisin täällä. Sain myös selville ettö kaikki näissä hienoissa taloissa asuvat olivat korkeita aatelisia ja kaikki siinä rumemmassa talossa asuvat olivat normaalia ylempää keskiluokkaa. Koulu rakennus oli muutaman sadan metrin päästä täältä. Minulle tuotaisiin kohta lisää vaatteita vaatteita ja koulukirjat. Tämän jälkeen kuningas itse pyyhälsi ulos joitamaan jotakin kiireellistä asiaa ja jätti poikansa tänne. Ymmärsin että Zayn asui täällä. Lopputulos oli se etten enää ymmärtänyt enää mistään mitään. Yhteenveto
"Elämä on paskaa."
Hups sanoin sen vissii ääneen mutten jaksanut välittää. Lysähdin lähimmälle sohvalle istumaan ja yritin saada äskeisestä tieto iskusta jotain selvää.