Lupa rakastua?

6

Kuukausi myöhemmin...

Istuimme kaikki television ääressä katsomassa paikallisia uutisia. Olin ollut uutisten ykkös aihe jo monta viikkoa. Tyttö joka katosi salaperäisesti jälkiä jättämättä. No onnea vaan etsintöihin. Olin saanut tietää (kun yritin karata ja törmäsin siihen) että tätä paikkaa ympäröi jonkinlainen kupla. Jos et siis tiennyt tämän paikan olemassa oloa et nähnyt sitä. Sad story. Oli siis mahdotonta päästä täältä pois. Kupla ei päästänyt täältä ulos jos ei osannut purkaa kuplaa. Kukaan muu kuin kuningas ja rehtori eivät tienneet miten sen voi purkaa joten... Anyway olin saanut selville että Zayn oli vanhin (271v) ja Andreas oli nuorin (156v). Noh minkälaista arki oli täällä. Aika tylsää. Erittäin tylsää. Ja vielä vähän tylsempää. Zayn toi joka ilta uuden tytön kotiin ja parinkymmenen minuutin päästä alkoi kuulua epämääräisiä ääniä. Koska minä ja onnetar ollaan sydänystäviä asun Zaynin huoneen vieressä. Voitte vaan kuvitella kuinka hyvin nukun kun naapuri huoneesta kantautuu jäätävä voihkinta. En vieläkään ymmärrä miksi ihmiset haluavat harrastaa seksiä. Minulla ei ainakaan ollut mitään haluja. Zac no alkuhuuman kuoltua hän on paljastunut itserakkaaksi idiootiksi. Andreas no oli ujo ja punasteli paljon. Coden kanssa minulla oli kaikkein parhaat välit. Ja se brune jonka nimeä en vieläkään muista on yleensä omissa oloissaan. Minä... no comments. Olin kaikkien opettajien inhokki. Samoin kaikki oppilaat katsoivat minua kuin roskaa. Ainoa eeilainen asia vanhaan lukiooni oli se että ruoka ajan lähestyessä aloin saamaan verenhimoisisa katseita kun alkoi vamppyyreilla verihammasta kolottamaan. Oli muuten creepyy ku ite yrität syödä leipää muut ostaa verta ja lipittää sitä siinä vieressä. Hyvää ruoka halua vaan sullekkin. Olin muuten vain kerran joutunut ongelmiin jonkun idiootin verenhimon takia.
"Paikallis uutisista hyvää iltaa! Neiti Lycy Faryn katoamisen tutkinta yksikkö on saanut tietoonsa että Fray on yrittänyt epäonnistuneesti kaksi kertaa itsemurhaa. Komissario Grey epäilee tytön hypänneen Metsässä sijaitsevaan jokeen. Ruumista ei ole löydetty. Amanda Bachman sanoo tytön olleen jo pitkään epätasapainoinen..."
Uutis ankkuribselosti.
"Ja vitut. Ei se edes tienny et mä viiltelin."
Tuhahdin. Kaikki katsoivat minua jonkin pelon sekaisen kunnioituksen vallassa.
"Mitä!"
Tiuskaisin heille.
"En kuulkaa oo ensimmäinen enkä viimeinen joka tällä pallon puoliskolla viiltelee."
"Nii mut miks."
"Se ei taida vittu olla sun asia."
Taas se legendaarinen lause. Kaikki tässä taloudessa olivat jo oppineet ettei minusta saanut mitään irti jos sanoin noin. Iha hyvä vaa etteivät kyselleet. Jopa se brune katsoi minua oudosti.
"Okei menikö multa jotain ohi vai miks se on noin iso asia."
"Sä oot yrittäny kaks kertaa tappaa ittes sekä viillelly ja sä sanot et se ei oo iso asia. Se on kuule iha vitun iso asia."
Katsoin hämmästyneenä Codea joka ei koskaan ollut ainakaan minun nähteni koskaan huutanut kenellekkää. Minulle alkoi pikku hiljaa tulla epämukava olo.
"Nii ei tainnu pikku Lycu kestää elämäänsä. Mut hei en mäkää kestäis jos näyttäisin sulta neekeri."
Jasmine sirkutti. Että mä sitten inhosin tota ämmää.
"Hei! Tää ei oo sun asia."
Yllätyin kun kaikista ihmisistä Zayn puolusti minua. Zayn joka ei koko täällä oloni aikana ollut huomioinut minua.
"Ei se mun vika oo jos toi on niin heikko että yrittää tappaa ittensä."
Jasmin yritti pehmitellä.
"Ulos."
Zayn karjahti joka sai kaikki hätkähtämään. Pakko nostaa hattua tota ääntä oli vaikee vastustaa. Jasmine kipitti hiljaa ulos. Mutta silti päähäni jäi kaikumaan vain yksi sana. Heikko heikko heikko. Minä oli heikko. Olin liian heikko. Hiljaa yksinäinen kyynel valui silmäkulmastani. Kukaan ei näyttänyt tietävän mitä tehdä. Code näytti jopa huolestuneelta. Aivan kuin hän pelkäisi minun taas yrittävän tappaa itseni. Mutta ei en tuntenut itseinhoa en katumusta en mitään. Olin vain surullinen. Niin surullinen. Se jätti varjoonsa kaiken muun. Olin aina esittänyt vahvaa. Olin uskotellut itselleni olevani vahva. Mutten ollut nämä kyyneleet sen todistivat en ollut vahva. Olin heikko. Heikko. Heikko. Sana kaikui päässäni yhä uudestaan ja uudestaan kyynelten valuessa kiihtyvää tahtia kasvoillani. Nousin hitaasti ylös ja kävelin ulko-ovelle. En välittänyt kivistä jotka pistelivät paljaita jalkapohjia. Kävelin kohti metsää en ollut varma missä kuplan rajat olivat mutten välittänyt siitäkää. Heikko. Sana jota olin aina pakoillut ja pelännyt. Tunsin vihan nousevan. Iskin nyrkkini puuhun. Naurahdin sarkastisesti kun puu ei edes huojahtanut vaikka iskin kaikin voimin rytysistäni.
"Hei tota ootsä kunnossa."
Kuului Coden ääni takaani. En kääntyny.
"Mä oon okei."
"Sä et oo okei jos sä pahoinpitelet sun rytyset."
Vasta silloin huomasin rystysissäni jomottavan kivun.
"Jaa no ei ollu mitään millä viillelä. Nii jollakin oli pakko saada kipua aikaseks."
"Älä viiti satuttaa ittees se ei auta mihinkään."
"Miks sä edes välität. Ois paljon helpompaa jo et välittäis. Mee.  Et sä voi mua auttaa."
Sanoin ja lähdin kävelemään syvenmälle metsään.
"Mut.."
"Mitä kohtaa et ymmärtänu lauseessa Et sä voi mua auttaa."
Tuskaisin ja lähdin hölkkäämään. En ollut kovin urheilullinen joten jo parin sadan metrin päässä lihaksiani poltteli. Kiihdytin vauhtia ja juoksin ja juoksin. Nautin tunteesta kun lihaksia poltteli se oli melkein kuin kipua mutta väliaikaista. Vauhdista hurmaantuneena laitoin vielä uuden vaihteen silmään ja juoksin (ainakin omasta mielestä😂) kuin torpeedo. Juoksin arviolta noin kilometrin kunnes tormäsin tällä sanoinkuvaamattomalla torpeedo vauhdillani kuplaan. Löysin itseni maasta selallään makaamassa. Kuulin takaaltani taputuksia. Käänähdin ja hämmästyneet silmäni kohtasivat Zayni hyvittuneet silmät.
"Näin meidän kesken aika sulokasta."
Tämä nimenomainen ylimielinen paskiainen sanoi virnistäen. Siinä vaiheessa joku napsahti. Edellisen kuukauden kaikki patoutunut viha, suru, itseinho, yksinäisyys, tukahdutetut kyyneleet ja kaikki maailman paska joka oli päälleni kerääntynyt purkautui aivan helvetillisen isona itku nauru kohatuksena. Kierin siinä maassa nauraen mutta samalla itkin minkä kerkesin. Wau Lucy nyt oli aika tyylikästä. Zayn katsoi mua just sen näköisenä että kohta se soittaa sossut paikalle. Olotilani vaihtui sekunnin sadasosissa. Yhtenä hetkenä nauroin kuin vajaa älyinen villisika ja toisena taas itkin kuin hautajaisissa.
"Sä taidat oikeesti olla rikki."
Zayn sanoi hiljaa. Ja se toimi. Kuin taika iskusta hiljenin käännyin mahallein ja nousin käsieni varaan. Hymyilin valjusti.
"Et säkää iha kunnos ois jos sut ois raiskattu kakstoista vuotiaana."