Lupa rakastua?

2

Keskiviikko aamuna katsoin murhaavasti ainoaa oikeaa vihollistani tällä pallon puoliskolla. Herätyskelloa. Joka ainoa kouluaamu heräsin se hermoja raastavaan piipittävään ääneen. Ja joka aamu vihasin sitä enemmän ja enemmän. Tänään tilanne oli edennyt jo siihen pisteeseen, että harkitsin vakavissani kellon heittämistä seinään. Otin sen jo käteeni ja tähtäsin keskelle seinää kun oman huoneeni ovi aukesi. Yksi monista nuorisokodi huonoista puolista oli se, että vaikka sinulla oli oma huone. Kunnollisesta yksityisyydestä oli turha haaveilla.
"Etkö tiedä, että en siedä aamuisin vieraita huoneessani (se oli kämppäläisten kirjoittamaton sääntö. Toisia ei häiritty ennen kello 10)"
Käänyin äkäisesti katsomaan ovelle ja kohtasin sen uuden hämmästyneet koiranpentusilmät.
"Mitä sä teet."
Hän henkäisi tuijottaen minua kuin maailman kahdeksatta ihmettä. Kyllähän mä tiesin että olin näky ilman meikkiä käsi valmiina heittämään herätyskello seinään ja nalle puh yöpaidassa. Ei ollu muuten välttämättä elämäni hehkein hetki. Nyt kämpän tulokkaan katsoille levisi teko pirteä hymy.
"Good morning sunshine."
Toitotti kämppämme uusi asukas Elena. Hän oli jo maanantain ja tiistain aikana kiusannut minua kysymyksillään. Ei oo tarkotus loukata (eipä😂) mutta hänestä tuli mieleen kaksoset. Nyt Elena oli näköjään päättänyt ottaa tavaksi ilmestyä joka aamu huoneeseeni aiheuttamaan minulle kärsimystä. Huokaisin.
"Huomenta."
Elena kohotti sarkastisesti toista kulmakarvaansa vaisulle vastaukselleni. Toki hän tiesi sen myös ärsyttävän minua, koska en itse osannut sitä. Olin harjoitellut sitä tuntikaupalla peilin edessä. Mutta ei onnistunut. Aloin hätistää häntä huoneestani. En pitänyt siitä että ihmiset näkivät minut ilman meikkiä. Oli kuin kaikki asiani olisivat levitelty kaikkien eteen. Hetken vastusteltuaan ja varmisteltuaan, että menisin hänen kanssan samaa matkaa kouluun (camoon oot jo 16) sain työnnettyä oven kiinni ja lukkoon. Yöksi sitä ei saanut panna (hihhii) lukkoon 'turvallisuussyistä' niinkuin kotka sen sivistyneesti ilmaisi. Kotka oli meidän "huoltaja" siihen asti kun täytämme 18 hän vastasi meidän turvallisuudestamme. Ja siki joka ilta varmisti että jokaisen ovi oli auki. Otin mustat kiiltavät ihonmyötäiset ja armeijanvihreän löysän pitkähihaisen napapaidan. Mustat polveen asti ylettyvät korkokengät (vrm 13 cm korot) joissa oli nyörit edessä. Vielä musta nauha tsoukkeri (kirjotetaanko se noin) ja päivän asu oli valmis. Kun olin tyytyväinen meikkiini lähdin alaketaan aamiaiselle. Rymkstellessäni portaita alas tajusin kellon olevan jo puoli. Taas laittautumiseni venähti. Taitaa jäädä aamiainen taas väliin Elena naurahti ulko-ovelta. Irvistin hänelle ja ryntäsin takasin hakemaan laukkini johon tungin hätäsesti kaiken tarvittavan. Ryntäsin takasin alakertaan ja lähdimme Elenan kanssa juoksemaan bussille. Siellä teimme aivan ihastuttavan havainnon. Seuraava bussi lähtisi vasta tasalta. Ei auttanut kuin juosta. Vetäisin saapikkaani äkkiä jalasta. Minulla ei ollut todellakaan aikomusta ottaa sitä riskiä että korko katkeaisi. Pingoimme minkä pääsimme kohti lukiota. Ja 20 minuutin päästä ankean harmaa rakennus häämötti jo edessä. Haukoin henkeä samalla juosten minkä jaloistani pääsin. Elena puuskutti perässäni kun ryntäsimme tyylikkäästi viisi minuuttia myöhässä koulun aulaan.
"Miks tää on täynnä ihmisii. Eikä nää ees oo meijän koululaisii. Tai jos on nii tääl pitäis olla joku salainen kellari jossa nää kaikki on piileskelly..."
Elena vaahtosi jotain iha creepyy shittii ja näköjään kaikki aulassa olijat olivat huomanneet tulomme.
"... ja mikä helvetti noita nyt vaivaa ku ne mua tuijottaa. Mä en oo tehny mitää."
Ja vasta tässä vaiheessa mulla leikkas.
"VOI VITTU NE VAIHTARIT"
Huusin ehkä vähän liian kovaa, koska jos joku ei viellä katsonut meitä niin nyt katsoi aivan varmasti. Muutama opettajakin tuli luokistaan katsomaan käytävällä mitä aulassa tapahtui. Koulumme rakentui siis aulan ympärille niin että jokaisesta kerroksesta (paitsi kellarista) varmasti oli näkö yhteys suoraan minuun.
"Voi paska paska paska mä unohdin iha totaallisesti et näiden piti tänää tänne rynnii."
Jatkoin kuuluvalla äänelläni. Olin kuuluisa siitä että ääneni kuului kauas.
"Neiti Fray voi siistiä suunsa ja alkaa pikku hiljaa rauhottumaan. Ja jos saan pyytää voisit ystävällisesti siirtyä muiden joukkoon"
Rehtori selitti samalla osoittaen muita tämän koulun oppilaita joiden oli tarkoitus esitellä koulua vaihtareille.
"Et saa pyytää."
Olin taas palannut normaaliin kovan tytön moodiin. Elena loi varoittavan katseen kuin sanoakseen, että nyt ei ehkä ollut paras hetki ryppyillä opettajille. Siiryin kiltisti 'omieni' joukkoon samalla irvistäen Elenalle.
"Kuten neiti Fray ystävällisesti kuulutti vaihto-oppilaat ovat saapuneet. Ne joita en ole pyytänyt toimimaan koulu maailmamme esittelijöinä voivat nyt siirtyä luokkiinsa. Kaikki koulun oppilaat olivat huomanneet, että jotain erikoista oli tapahtunut ja täten vyöryneet juhlallisesti katsomaan purkaustani. En yleensä ollut nolostelija, mutta...
"Pyysin teitä ottamaan teille jaetun lapun tänään mukaan jotta kun teidän vuoronne tulee lausukaa nimi kuuluvalla äänellä ja odottakaa että tämä henkilö pääsee paikalle. Lappuun on myös kiinnitetty jokaisen vaihto-oppilaan kuva."
Rehtori vilkaisi häijysti minua. Hän ehkä saattoi muistaa kuinka koulun alkaessa olin värvännyt erään ysin esiintymään minuna ja itse menin tämän ysin luokkaan. Kukaan ei ollut huomannut mitään kunnes tämä ysi vapaaehtoisesti kertoi huomatessaan ettei pärjännyt lukiossa. Virnistin rehtorille ja siirryin katselemaan vaihtareita. Meidän koululaiset alkoivat huudella nimiä ja pikku hiljaa aloittivat kierroksen koulussa. En huomannut kun minun vuoroni tuli sillä olin syventynyt katselemaan erästä poikaa. Joka suoraan sanoen näytti jumalalta. Hän oli muita melkein päätä pidempi varmaan lähes kaksi metriä ja jumalattoman komea. Käsivarret olivat täynnä tatuointeja. Hänellä oli musta T-paita jonka kaula aukostakin näkyi tatuointeja. Hän vaarallisen näköinen, mutta silti helvetin komea. Ja näköjään hän oli tottunut katseisiin koska ei markkeeraanut niitä mitenkään enkä toddllakaan ollut ainoa joka tuojotti häntä.
"Lucy! Lucy sinun vuorosi."
Käänsin katseeni hölmistyneenä rehtoriin. Ilmeeni täytyi paljastaa jotain.
"Mikä on vaihto-oppilaasi nimi."
Terästäydy Lucy sanoin itselleni.
"Ja mistä helvetistä mä sen tietäisin."
Tiuskaisin tyytyväisenä vastaukseeni.
"Sinulle annettiin se lappu."
Rehtori alkoi selvästi ärsyyntyä.
"Jaaa... emmä tienny et se piti ottaa mukaan"
Sanoin muka hämmästyneenä. Vaihtareiden joukosta kuului naurahduksia. Pidin hämmästyneen ilmeeni ja tuijoti rehtorin vihaisia silmiä.
"Hmph no hypätään sinun yli ja se joka jää viimeiseksi lähtee sinun mukaasi."
Jatkoimme rehtorin kanssa vielä hetken tujotus kilpailuamme kunnes hän luovutti. Vaihtari joukkio pieneni ja seurasin kauhun ja ilon sekaisein tuntein sitä. Lopulta jäljellä oli enää se jumalattoman hyvännäköinen kundi.
"Jaahas te olette sitten pari."
Rehtori ilmoitti (no shit sherloc). Hän katsoi vielä kerran minua vihaisesti ja sanoi.
"Älä anna mopon keulia."
Siinä vaiheessa en enää voinut mitään aamu oli ollut ihan kaaosta ja niimpä se purkautui ihan jäätävällä naurukohtauksella. Rehtori ja tämä tuntematon jätkä tuijottivat minua kuin olisin pinkki kimaltava yksisarvinen. Se vain pahensi asiaa ja lopulta kierin lattialla kuin vähäjärkinen mammutti. Ja he töllöttivät vieressä. Kun vihdoin sain sen loppumaan yritin nousta lattialta mahdollisimman arvokkaasti. Yritin pitää pokkaa ihan totta yritin... mutta nähtyäni vieläkin nimettömän jätkän hölmistyneen ilmeen ei se enää ollut mahdollista. Tällä kertaa kikatin kuin kaistapäinen sesaaltaan. Lopulta aloin pikku hiljaa rauhoittua. Jotenkin minulla oli tunne, että ensivaikutelma ei ole paras mahdollinen. Olen hänelle tyttö joka tulee aulaan voittajan elkein. Tyttö joka vittuilee opettajille. Ja tyttö joka saa järkyttävän pitkän ja äänekkään nauru kohtauksen. Heh heh eiku tutustumaan.
"Kuka sä oot."
Ja näköjään tyttö joka ei osaa aloittaa keskustelua. Jippii. Vilkaisin poikaa oli harvinaista että joku oli noin paljon minua pidempi. Erittäin häiritsevää. Hän oli jotain 190 ja 200 välillä. Tyyppi tuijotti minu edelleen. Täähän alkaa käydä kiusalliseks.
"Huhuu ootsä elossa."
Wau tunnen itseni idiootiksi.
"Hmph joo."
Ooooooh... mikä ääni syvä ja tunteellinen ja salaperäinen ja ja ja täydellinen. Nyt tuijottaja taisin olla minä. Mutta helvetti soikoon jos eteesi tulee näin täydellinen yksilö onhan sitä pakko tujottaa.
"Kröhöm."
Hups. Yleensä en punastu helposti, mutta tänään oli jo tapahtunut melkein kaikki mitä ei yleensä tapahdu joten yksi poikkeus sinne tai tänne ei enää hetkauta. Siis tilanne katsaus. Edessäni seisoo jumalattoman komea tatuoitu tyuppi jolla on täysi musta asu ja täydellinen ääni. Seison asussani hänen edessään punaisena kuin tomaatti ja nyt kun huomasin minulla ei ollut kenkiä. Vielä parempi. Olin näköjään unohtanut laittaa ne jalkaan juostuani kiuluun ja nyt kun sekin tuli mieleen meikkini olivat varmaan levinneet hikoamisen seurauksena. Täydellistä sen lisäksi että vaikutin freekiltä näytin siltä myös.
"Okei, no tehään kierros."
Kohotin kysyvösti kulmiani ja kun en saanut sen kummempaa vastausta lähdin kohti kellarin portaita...