4

61 8 0
                                    

...tunsin lämpimän käden mittaavan pulssia. Oli lämmin. Huokaisin tyytyväisenä.
"Ootsä hereillä."
Kuulin hämärästi juuri ennen kuin vaivuin taas kaiken nielevään mustuuteen...

Heräsin hitaasti. Sänky oli ihanan pehmeä joten kaivauduin syvemmälle. Tyynykin tuoksui ihanalta. Joltakin mausteiselta ja miehiseltä. Hetkonen miehiseltä. Oma tyynyni ei tuoksu tältä. Silmäni räpsähtivät auki ja kohtasivat valkoisen katon. Räpyttelin hitaasti silmiäni ja ihmettelin oudon rauhallisena missä helvetissä olin ja miksi olin täällä. Pikku hiljaa koulupäivän jälkeiset tapahtumat palautuivat mieleen. Viimeiset muistoni olivat paniikki kohtaus ja käsi olkapäälläni. Sängyn yöpöydällä oli kello josta näin sen olevan varttia vaille 10 todennäköisesti seuraavana aamuna huoneeseen tulvivasta valosta päätellen. Nousin hitaasti istumaan ja katselin ympärilleni. Seinät olivat valkoiset samoin ovi. Kaapisto oli mustaa peilaavaa materiaalia. Samoin sängyn lakanat ja yöpöytä olivat mustia. Kello oli ainoa vähänkään henkilökohtainen tavara huoneessa. Päälläni minulla oli vielä edellisen päivän vaatteet tosin joku oli riisunut saappaani pois. Ne löysin parisängyn toiselta puolelta. Puin ne jalkaan ja lähdin tutkimaan taloa. Ja tsiisus mikä talo se oli. Kaikki oli musta valkoista ja yksinkertaista. Moderniin taloon kuului kolme kerrosta. Melkein kaikki kakkos ja kolmos kerroksen ovista oli lukossa enkä edes yrittänyt saada niitä auki. Uteliaana ihmisenä kokeilin kumminkin kaikki ovet jotka vastaan tuli. Huomasin että pihalla oli toinen samanlainen asunto tai pikemminkin luksus hotelli. Niiden takana oli melkein kolminkertaisen kokoisia taloja mutta jotaka olivat selvästi rumempia ja halvempia. Alimmassa kerroksessa oli tv- ja oleskeluhuoneita sekä keittiö jonka pinnat olivat ylellistä marmoria. Huokasin ihastuksissani. Itse kun asuin nuorisokodissa niin voit arvata ettei näitä voinut verrata millään tasolla.
"Ja kukas tämä leidi on."
Hyppäsin varmaan metrin ilmaan kuullessani takaa matalan äänen. Käännyin katsomaan noin viiden pojan joukkoa. Kaikki jumalaisen näköisiä ja treenattuja. Leukani halusi loksahtaa auki mutta pakotin sen pysymään kiinni.
"Se ei taida olla sun asia."
Keräsin itseni ja täräytin sanat jotka sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen ja vaikuttavat aina luotaan työntävältä. Yllättyisitte jos tietäisitte mihin kaikkeen olen tuota lausetta käyttänyt.
"Wow wow wow taitaa olla tulinen tytsy."
Joku punatukkainen sanoi ja virnisti riettaasti.
"Mut mitä se tekee täällä."
"Se on ihminen."
"Kuinka se on osannut tänne."
"Ovi oli lukossa ainakin sillon ku me tultiin."
"Jos se osaa tiirikoida."
"Hälytys järjestelmä olis soinu."
"Ei jos se on ammattilainen."
"Mut miks hitos se tänne murtautuis."
"Haloo kato ympärilles ja kato ton vaatteita."
"Tolla on ihan nimiki."
Sanoin väliin.
"No mikäs on kaunokaisen nimi."
Joku blondi sanoi maireasti.
"Joulupukki."
Sanoin vakavissani. Tämä oli aina ollut minun tapa kun asiat alkoivat muuttua hankaliksi turvauduin sarkasmiin
"Jaa no se on nyt vähän tökerö nimi niin sovitaan että me kutsutaan sua hmmmm... Allisoniksi."
Se sama blondi mietiskeli.
"Allison mikä tahansa muu mut Allison on kauhee nimi."
Sanoin muka kauhistuneena.
"No sitten Bianca."
"Bianca?"
"Mä oon aina pitäny siitä nimestä."
"No mä en."
"Andrea."
"Ei ei ei jos sä aiot ihan tosissaan valita mun nimen nii joku vähä spessumpi."
"No mitäs et kerro sun oikeaa nimeä."
Jatkoimme väittelyä. Joka oli täysin turhaa mutta peitti kiusaantuneen hiljaisuuden.
"Lucy."
Kuului ovelta ja kukapa muukan kuin Zac siellä nojaili oven karmiin.
"Se kuulostaa liian kiltiltä nimeltä."
Blondi näköjään luuli tämän olevan vieläkin sitä nimen keksimis leikkiä.
"Jos sä sanot et tuo on kiltti niin haukut väärää puuta."
Zac sanoi nauraen siirtyen samalla kohti jääkaappia. Siirryin pois hänen tieltä.
"Tiiätkö sä Zac mitä toi tekee täällä. Me löydettiin se täältä ihastelemasta tätä marmoria."
Joku random brune sano tasasella äänellä.
"Älä vaan sano et toi on aitoo."
Kauhistuin tällä kertaa ihan oikeesti.
"Tottakai se on."
Blondi sanoi nauraen.
"Voi vittu tässä sen taas näkee ku väärille ihmisille annetaan liika rahaa."
Mutisin hiljaa, mutta näköjään blondi kuuli koska vastasi.
"Ja sullekko rahaa pitäis antaa."
Tällä hetkellä nauraen jo todella kovaa.
"Ei todellakaan mä kultaisin kaiken lattiasta kattoon ihan suoralta kädeltä. Joten mä oon viimenen henkilö jolle pitäis rahaa antaa."
Sanoin virnistäen. Hetken blondi ja muut katsoivat minua hölmistyneenä eivät näköjään olleet tottuneet sanavalmiisiin tyttöihin. Pian monet nauroivat ja jopa Zacin naamalle kohosi hymy joka paljasti söpöt hymykuopat. Aaw miten joku voi näyttää samaan aikaan nallekarhulta ja sarjamurhaajalta. En tosin ole varma onko se että joku näyttää sarjamurhaajalta hyvä asia. Mutta kuka välittää ihan hiton hyvältä hän näytti anyway.
"Zac kulta missä olet."
Kuului eteisestä ällöttävän imelä ääni. Pian oveen ilmestyi se ärsyttävä bimbo jota Zac oli suudellu/käpälöinyt keskellä ruokalaa.
"Hmph no kuka sä luulet olevas ja mitä sä teet mun edessä."
No jollakin oli pokkaa. Onneksi en jää toisten ärsyttämisessä toiseksi.
Otin kasvoilleni jäätävän ilmeen ja kruunasin sen nostamalla toista kulmakarvaani ylöspäin. Jolloin muodostin inhoavan kysyvän katseen joka sanoi 'kuka hitto sä luulet olevas ku puhut mulle'. Tiesin tasan miltä näytin koska olin harjoitellut niin oudota kuin se kuulostaakin tätä ilmettä peilin edessä. Yllättävän monikäyttöinen ilme kun ei halunnut puhua jollekkin. Bimbolla kesti hetki kerätä itsensä. Ei vissii ollu tottunu et sille pistettiin vastaan. No voin kertoo et oon siinä suhteessa poikkeus. Pidin ilmeen kasvoillani vielä kun bimbo kysyi.
"No mikä kestää siirry jo."
"Enpä taida jos sun kunto ei kestä mun kiertämiseen ehdotan vakavissani lenkillä käymistä."
Sanoin pirullisen hymyn noustessa huulilleni.
"Ihms."
Bimbo kiersi minut ja asteli ohitseni korot kopisten. Zacin luokse päästyään hän heittäytyi tämän kaulaa ja alkoi hieromaan lantiotaan tätä vasten. Kaikkein eniten tilanteessa ärsytti ettei Zac vastustellut. Aikansa kiehnättyään meidän edessään bimbo alkoi vetämään Zacia varmaan johonkin huoneeseen jatkamaan astetta pidemmälle. Platina blondin vietyä Zac keittiön ovelle se brune joka puhui pelottavan tasaisella äänellä avasi suunsa.
"Mitä me tehään tuon toisen kanssa."
"En tiedä mietitään myöhemmin."
Zac huusi portaista katse vangittuna bimbon rintavakoon. Heidän kiiruhtessa yläkertaan.
"Jassoo pelattaisko jotain."
Blodi kysyi.
"Jos alotat vaan sillä et kerrot nimes."
Sanoin naurahtaen.
"Wou mitkä mielialan vaihdokset ensin sä oot tulinen seksikäs mimmi sen jälkeen rento seksikäs mimmi. Jasminen ilmestyessä sä olit täydellinen jääkuningatar ja nyt taas vitsikäs. Pakko sanoo et toi on jo vähä pelottavaa."
Blondi katsoi minua suu auki kuin olisin ulko avaruudesta tullut olio.
"Ei hätää ota rennosti. Säännöt on selvät niin kauan ku sä et tee mitään mulle niin mä en tee mitään sulle. Yleensä. Ja jääkuningatar niinkun sä mua nimitit mä oon vaan täydellisille vittupäille toki jos mulla on huono päivä mä saatan olla kaikille ehkä vähän jäätävä."
Pohdiskelin teko vakavana.
"Mutta yleensä mä en tee mitään oikeesti vakavaa."
"Yleensä?"
"No niinku mä sanoin niin niin kauan ku sä et ärsytä mua niin mä en sua. Ja nyt ku kusyit nii vaan kerran mä oon fyysisesti hakannu jonku sairaala kuntoon mut siihen oli hyvä syy. Yleensä nimittäin pelkät sanat riittää."
Kohautin olkapäitäni muiden huoneessa olijoiden tuijottaessa minua suu auki.
"Mä alan uskoo siihen mitä Zac sano et jos sua luulee kiltiks on harvinaisen väärässä."
Enempää kukaan ei ehtinyt sanoa koska yläkerrasta alkoi kuulua huutoa.
"Mä olin pari päivää poissa ja heti sä oot panemassa jotain muuta."
Bimbo juoksee huutaen portaita alas meidän muiden siirtyessä katsomaan kiinostavalta näyttävää näytelmää.
"Mä en oo ollu kenenkään muun kanssa."
Zac marssii ne samaiset portaat alas kyllästyneen näköisenä. Kun tätä katsoo ulkopuolisen perspektiivistä nii onhan se nyt koomista. Suu pieltäni alkoi uhkaavasti nykiä.
"Sä sanoit ettet edes kato ketää muuta. Mut kun mä tuun tänne sun lakanat on sekasin ja sun sänky tuoksuu toiselle naiselle ja kaiken lisäks ihmiselle. Mitä jollain ihmisellä voi olla mitä mulla ei oo. Mulla on rahaa, ulkonäkö ja asema."
Ulkonäon kohdalla repesin täysin. No onhan tämä Jasminiksi kutsuttu bimbo kaunis mutta jotain rajaa. Taivuin kaksin kerroin naurun voimasta.
"Ja mitä sä siinä naurat mä voin kertoo sulle ihminen et sulla ei oo varaa hyppii mun nenille ettäs tiedät."
Nousin seisomaan normaalisti bimbon lähestyessä uhkaavasti minua.
"Juu ei ei."
Sanoin veläkin tyrskien.
Jasmin oli jo edessäni kun hän haistoi ilmaa kuin vainukoira.
"SÄ OOT PANNU TON HUORAN KANSSA."
Jasmin huusi. En tiedä mistä se ton sai päähänsä. Mutta ei helvetti. Ei se noin musta saanu sanoo.
"Yks mä en tiedä mistä sä oot saanu ton päähäs et mä oon ton kaa pettoja heiliteltu. Ei pidä paikkaansa.
Kaks me kaikki tidetään et sulla on kuuluva ääni joten kiitos voit säästää mun tärykalvot ja ihan vinkkinä säki tuut viel tarvii omias mä lupaan.
Ja kolme mä en helvetti soikoon oo huora mä oon lutka huorat sais rahaa tästä."
Loppua kohden ääneni kohosi heittämällä yli sadan desibelin. Jokin todennäköisesti viineisessä kohdassa johti siihen että Zac repesi nyt puolestaan. Hänen naurunsa on kyllä ihanin ääni minkä olen ikinä kuullut. Jostakin syystä Jasmin ei ollut iloinen vaan päätti lyödä minua poskeen. Pakko nostaa hattua se sattui yllättävän paljon. Sen tehtyään hän marssi kohti ovea unohtamatta sanoa vieläkin nauravalle Zacille että heidän juttu on niin ohi.
"Vau mä en tienny että vittumaisia ämmiä ja huoria saa samassa paketissa."
Sanoin niin kuuluvasti että Jasmin varmasti kuuli. En kerennyt edes vetää henkeä kun tunsin jonkun raatelevan kaulaani. Kuin jokin eläin repisi ihoani. Huusin ja yritin taistella vastaan mutta se jokin piti käsiäni paikallaan enkä saanut liikutettua niitä. Parin sekunnin päästä se jokin revittiin päältäni pois ja kauhukseni näin että se jokin oli Jasmin. Miten on mahdollista. Miten... Miten...
"Älä kuule suututa vamppyyria. Sun prinssit ei oo aina pelastamassa sua."
Jasmin sylkäisi sanat vielä minulle ennen kuin marssi ulos talosta.
Vamppyyria? Mitä helvettiä just tapahtu?

Lupa rakastua?Unde poveștirile trăiesc. Descoperă acum