It's gonna be alright/Finnish

12.

Tajuamme, ettemme ole syöneet mitään, joten päätämme tehdä jotain syömistä. "Keitetäänks vaikka spagettii ja tehää jauhelihakastiketta?"kysyn. "Sopii!"kuulen kaksi ääntä sohvalta. Menen keittiöön ja alan valmistaa ruokaa. Pian se onkin jo valmista. "Tulkaa syömään!"huikkaan pojille ja vien ruuan pöytään. Otan kolme lautasta ja kolmet aterimet niin ettei sormin tarvitse syödä. "Mmmph hyvää!" Martinus mussuttaa suu täynnä ruokaa. "Hyvä jos maistuu."sanon ja syön vähäistä ruokamäärääni. "Fiona oikeesti syö enemmän. Se on sun omaks parhaaks." Marcus sanoo huolissaan. "Ei oo nälkä." sanon kun saan ruokani syötyä. Vien astiat tiskikoneeseen ja hyppään takaisin sohvalle. Pian pojat tulevat viereeni, ja jatkamme elokuvien katselua. "Mä meen nukkumaan yläkertaan." Marcus kuiskaa ja lähtee hiljaa. Huomaan miksi tuo kuiskasi, Martinus nukkuu. Hän oli niin suloinen nukkuessaan. Levitän sohvan niin että siinä mahtuu nukkumaan, haen tyynyjä ja peiton ja menen tuon viereen istumaan. Käännän tuon hennosti pitkittäin, sillä poikittain sohvalla nukkuminen ei ole kovin mukavaa. "Ppsst. Martinus herää."kuiskaan tuon korvaan. "Mm. Mitä?"tuo kysyy unisena. "Nii sitä et nukut ens yön tässä."sanon tarkoittaen sohvaa. "Jaaha."tuo sanoo ja sulkee hetkeksi silmänsä ja avattuaan ne taas, hän katselee minun suuntaan. "Laitanks telkun kii?"kysyn Martinukselta. "Joo."tuo sanoo. Sammutettuani telkkarin kömmin tuon viereen. "Fiona mul ois yks juttu."kuulen kuiskauksen vierestäni. "No?"kysyn. "Mä tykkään susta..Enemmän ku kaverina."kuulen Martinuksen sopertavan. "Ööm.. Niin mäki susta." sanon ja punastun punaiseksi kuin tomaatti. "Siks haluisinki kysyy sulta et haluisitko sä olla mun tyttöystävä."tuo sopertaa hiljaa. "TOTTAKAI MÄ OON!"melkein huudan ja halaan tuota iloisesti. "Noniin eiköhä pitäis nukkua."Martinus sanoo hymyillen. "Okei."sanon ja kömmin kiinni tuohon. Hänestä huokui lämpöä, joten nukahdin hetkessä tuhisten. "Nuku hyvin."kuulen pienen kuiskauksen viereltäni. Nukun ihan normaalisti muutaman tunnin, kunnes painajainen alkaa. "Mma. Martinus ei!"mutisen ääneen. "Fiona onks kaikki hyvin?"kuulen huolestuneen äänen viereltäni. Herään, sillä tajuan äänen olevan Martinus. "Painajaista vaan."sanon hymyillen. "Hyvä ettei pahempaa."tuo sanoo ja painaa pienen pusun otsaani. "Hyvää loppuyötä."tuo sanoo ja nukahdan uudestaan. Seuraavan kerran herään aamulla. Menen valmistmaan aamupalaa. Otan pöytään leipää ja leivänpäällistä. Laitan kaiken lautasille, ja odotan että pojat heräisivät. Kuulen sohvalta haukotuksen. Kuuluu selkeästi Martinukselle. "Mul on nälkä!"tuo huutaa. "Saat ruokaa sit ku Marcus on herännyt."sanon ja tuo ryntää heti herättämään veljeä. Pian pojat juoksevat kilpaa alas. "Noniin koittakaas nyt olla nätisti."naurahdan käsi suullani, sillä nauruni kuullostaa älyttömän tyhmältä. "Rakas älä peitä nauruas se on söpön kuulonen." Martinus sanoo minulle. "Aaw pikku Martinus on ihastunut!"Marcus sanoo leikkien ylisöpöä. "Tiedetään!"sanon naurahtaen tuolle. "Häh? Kertokaas nyt mullekki."tuo sanoo hämentyneenä. "Selvitä se ite."Martinus sanoo ja istuu ruokapöytään. "Vihdoin ruokaa."tuo sanoo ja alkaa syödä. Syömme jutellen kaikenlaista. "Nii mikä tää juttu ny on?" Marcus kysyy uteliaasti. "Huoh. Pitäskö selittää vsi jätänkö selittämättä. Hhms. En selitä!"totean. "Höh!"tuo tuhahtaa ja alkaa mököttää. "No okei."sanon ja alan selittää asiaa. "Ahaa."tuo sanoo. "Lähetäänks pelaa futista?"Martinus ehottaa. "Jos kauas ei tartte kävellä niin joo."hymylen. "Takapihalle ei oo kovin pitkä matka." Marcus sanoo. "No mennään!"sanon ja lähden pukemaan kenkiäni. Astun ovesta ulos, ja koska olen ennen poikia ulkona, kävelen takapihalle, ja teen joitain voimisteluliikkeitä. "Ooks harrastanu voimisteluu tai jotai?"kuulen Martinuksen kysyvän. "Kolmevuotiaasta."sanon ja hyppään maalin päälle istumaan. "Oot tosi hyvä siinä."tuo hymyilee. Pian Marcuskin saapuu ja alamme pelata. Pelaamme pari tuntia, kunnes kuulen että auto tulee talon eteen. "Kiitti. Oota ihan hetki."kuulen tutun äänen. Hän oli kuullut missä olemme, joten tuo kävelee suoraan takapihalle. "Fiona."tuo sanoo ja ryntää halaamaan minja ja pussaa minua huulille vaikka kuinka estelen. "Me ollaan ohi!"huudan tuolle. "Ei olla."tuo tivaa. "Mike, tää on ohi!"sanon. "Fiona mä rakastan sua!"tuo huutaa. "MENE!"huudan, otan vauhtia ja potkaisen tuota vatsaan. Tuo älyää lähteä, joten käännyn taas poikien puoleen. "Mikä idiootti."murahdan ja lähden kävelemään sisälle.......

KERTOKAA TOKI MIELIPIDE!!!