First we were only friends...

20

"Meidän täytyy lähteä käymään kaupassa. Martinus voiditko jäädä tänne Edithin kanssa?" äiti kysyy kurkistaen olohuoneeseen, jossa Martinuksen kanssa istumme. "Tottakai" tämä vastaa hymyillen äidille.
Pian ovi käykin ja auto kaartaa pois pihasta.
"Kiva et jäit mun kaa" sanon hiljaa. "Miks en ois jääny?" Martinus kysyy ja kohautan naurahtaen olkiani.
Puhelimeni näytölle välähtää ilmoitus.
"Viesti henkilöltä... Amelie."
Avaan lukituksen ja menen minun ja Amelien keskusteluun.
"Kuulin et oot muuttamas Suomee. Arvaa kui paljo mua harmittaa, ei kuule yhtää saatanan pojan varastaja! Ja onnistuit murtaa jalkaski tänää, vittu mikä luuseri oot..." luen ensimmäisestä viestistä.
"En tajuu kui oon voinu hengaa sun kaa, ku oot yht ruma ku roskapönttö! Voisit vaik jäädä iäks sinne saakutin Suomee tai sit se kone mil sinne lennätte vois vaikka tippuu keske matkan,(tätä toivon)."
Herkkänä ihmisenä tunteeni nousevat pintaan. Yritän katsella kattoa ja räpytellä silmiäni, jotteivat kyyneleet valuisi jälleen pitkin poskiani.
"Sattuuks sua?" Martinus kysyy huolestuneena. Pudistan päätäni ja niiskaisen.
"No mikä on?" Martinus kysyy ja pakottaa minut katsomaan itseään. "Edith..." tämä kuiskaa, kun en vastaa mitään.
"Mä oon kunnos ei mul oo mitää" sanon ärtyneenä kääntäen katseeni pois Martinuksesta.
"Mä kuulen sun äänestä ettei kaikki oo hyvin!" Martinus sanoo tiukkana ja ottaa kädestäni kiinni.
Näytän Amelien laittamat viestit Martinukselle joka vetäisee minut haliin varovasti, etten satuttaisi jalkaani.
"Älä kuuntele Ameliee! Sä oot kaunis ja oot just sellane unelma tyttö, et esitä mitää turhaa, oot vaa oma ittes ja saat silti kaikki ihastumaan suhu!" Martinus sanoo hiljaa. En tiedä vihjaako hän jotain "saat silti kaikki ihastumaan suhun" kohdalla, mutta jätän pohdiskeluni siihen ja rutistan Martinusta tiukemmin.