Lovebird

Alice ja Jaxon

Heips kaikki!

Kysyin tuossa muutama viikko sitten, että minkä luvun haluaisitte seuraavaksi, kunhan yo-kirjoitukset ovat ohitse ja pääsen taas kirjoittelemaan. Eniten ääniä sai Alice ja Jaxon, joten nyt siis tulee heistä luku.

Heti joudun kuitenkin pahoittelemaan, sillä todennäköisesti en pysty edelleenkään kirjoittelemaan niin paljoa kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä minulla on "normaalia" koulua, jonka lisäksi vielä kevään yo-kirjoitukset sekä pääsykokeet vievät aikaa todella paljon. Haluaisin toki jatkaa kaikkia tarinoitani niin pian kuin mahdollista, mutta nyt minun on vain pakko valita, haluanko käyttää aikaani tänne kirjoitteluun vai käytänkö aikaani opiskeluun, jonka ansiosta voin joskus päästä työhön, joka minua kiinnostaa eniten. Valitettavasti opiskelu siis vie voiton tässä, vaikka te ja tarinani olettekin minulle tärkeitä♥♥

Edelleen saatte siis ehdotella minulle, mihin sitten seuraavaksi haluatte luvun! :)

♥:llä Jacqueline

Alice & Jaxon

Hyppäsin autoon ja hymyilin innoissani, sillä olin menossa Jaxonin kanssa ultraan. Osa minusta oli kuitenkin hieman peloissaan, koska en tiedä mitä tekisin, jos joku olisikin vialla.

"Hyvin se menee", Jaxon vakuutteli ja vilkaisi minuun, ennen kuin palautti katseensa tielle. Itse katselin vatsaani, joka oli jo kasvanut enemmän kuin olisin odottanut. Olin ajatellut, että mahani ei alkaisi näkymään kuin vasta joskus monen viikon päästä tästä, mutta se olikin jo nyt hieman isompi.

"Toivotaan niin", nyökkäsin alkaen tarkistamaan jo kymmenettä kertaa, että minulla oli kaikki tarvittava mukanani.

----------------------------------------------------------------------------------------
Kylmä geeli levittäytyi iholleni ja värisin hieman, kunnes totuin kylmäntunteeseen vatsallani. Kätilö tutki näyttöä edessään ja käänsi sen sitten niin, että mekin näimme sen. Oikeastaan en ensin nähnyt siitä yhtään mitään, missä olisi järkeä, mutta kun kätilö alkoi kertoa näkymää, aloin tajuta enemmän.

"Hei, odottakaas hetkinen..." hän sanoi yhtäkkiä keskeyttäen selostuksensa ja tutkaili itse enemmän huolestuneen näköisenä näyttöä. Käänsin katseeni äkkiä Jaxoniin ja hätäilin: "Mitä siellä on? Onko kaikki hyvin?"

Kun kätilö ei vastannut mitään, aloin panikoida ihan tosissaan ja kyselin monta kertaa: "Kerro nyt, mitä siellä on! Onko vauvalla joku huonosti?"

Jaxon kuitenkin tarttui kädestäni kiinni tiukasti ja rauhoitteli: "Alice, rauhoitu. Anna hänen katsoa ensin rauhassa"

Halusin tehdä kaikkea muuta kuin rauhoittua, mutta Jaxonin hellästi silittävä käsi sai sykkeeni alenemaan ja pakotin itseni rauhoittumaan, sillä stressaaminen ei ainakaan parantanut vauvan tilaa.

"Ei tässä mitään pahaa ole", kätilö sanoi muutaman sekunnin päästä ja hymyili hieman, "Tai riippuu tietenkin, miten tätä asiaa ajattelee"

"No? Mitä sitten?" utelin yhtä aikaa, kun Jaxon huudahti: "Älä vaan sano, että siellä on monta vauvaa!"

Käänsimme Jaxonin kanssa katseemme toisiimme ja tuntui kuluvan ikuisuus, ennen kuin kätilö ilmoitti: "Te saatte kaksoset"

Kaksoset?

Yhtäkkiä kaikki ajatukseni jähmettyivät paikoilleen, enkä saanut edes yhtä järkevää sanaa suustani. Jaxon tosin palautui järkytyksestä melko nopeasti ja varmisti: "Siis siellä on kaksi vauvaa?"

"Kyllä", kätilö naurahti hieman huvittuneesti, "Kohdussa näyttää olevan kaksi vauvaa"

"Mit- Kaksi? Miten siellä voi olla kaksi?" puhuin epämääräisesti ja jatkoin äkkiä: "Tai siis kyllä mä tiedän, miten kaksoset syntyy, mutta siis meille? Kaksoset?"

"Mehän ollaan käyty monta kertaa ultrassa ennenkin, miten sitä toista ei ole huomattu?" Jaxon ihmetteli, jolloin kätilö selitti: "Toinen sikiö on varmaankin ollut aina toisen takana niin, ettei ole näkynyt tässä ultrassa"

Jaxon nyökkäsi ja katsoi sitten minua kysyen: "Oletko sä ihan okei? Sä näytät siltä, niin kuin pyörtyisit hetkenä minä hyvänsä?"

----------------------------------------------------------------------------------------

Ultran jälkeen kävelimme läheiseen kahvilaan, jossa pikkuhiljaa aloin toipua uutisesta, että meille tulisikin kaksi vauvaa.

"Onhan se toisaalta ihan kiva", mutisin pyöritellen lusikkaa kaakaossani.

"Toisaalta?" Jaxon toisti ja kysyi epäileväisenä: "Miten sä kuulostat siltä, niin kuin tää ois jotain aivan kauheaa?"

"Niin se onkin!" huudahdin sen verran hiljaa, etten herättänyt liikaa huomiota, "Kai sä tajuat, miten paljon enemmän riskejä liittyy kaksosraskauteen? Tai entä jos se toinen ei selviäkään ja se toinen selviää? Tai miten ihmeessä mä pystyn synnyttämään kaksi kertaa peräkkäin?"

"Alice..." hän sanoi rauhallisella, matalalla äänellään ja laski kätensä omani päälle, "Riskejä on aina, mitä ikinä tekeekin. Ja ei tälle nyt enää mitään voi, siellä on kaksi vauvaa ja meidän pitää vain hyväksyä se"

"Niin kai..." totesin hetken päästä. Olisihan se toisaalta ihan söpöä: kaksi pientä vauvaa, kaksi sänkyä, kaksi kaikkea...

"Mm... Nyt pitää vain keskittyä positiivisiin asioihin", Jaxon hymyili, mutta kun hänen hymynsä vaihtui tuttuun virneeseen, tiesin jo, mihin suuntaan hänen ajatuksensa oli menossa.

"Jaxon, älä", pudistin päätäni, "Mä en halua kuulla sitä"

"Hmph... Se oli hyvä ajatus", hän muka esitti loukkaantunutta ja varoituksestani huolimatta jatkoi sitten virnistellen: "Mä olisin vaan sanonut, että nyt meidän pitää ottaa kunnolla kaikki irti meidän kahdenkeskisestä ajasta ennen niiden syntym- Alice!"

"Mä varoitin", virnistin takaisin viattomasti ja käänsin äkkiä katseeni pois kahvilan myyjästä, joka tuijotti säikähtäneenä Jaxonia, jolla oli nyt iso tahra tulikuumaa kahvia keskellä paitaa.

----------------------------------------------------------------------------------------

Kukaan ei tosin varoittanut minua siitä, miten innoissaan äitini olisi kuultuaan uutiset kahdesta lapsenlapsesta...

"Oi katso nyt näitäkin, Alice!" hän lässytti innoissaan ja hypisteli puista vauvansänkyä. Pudistelin päätäni ja hieroin otsaani väsyneenä. Äitini oli välittömästi halunnut lähteä shoppailemaan vauvoille tavaroita sen jälkeen, kun olin soittanut hänelle ultrakäynnistämme.

"Miten ihanalta näyttäisi, kun olisi kaksi tällaista vierekkäin", hän huokaisi ihastuksissaan ja vilkaisi sitten minua: "Vai miten teillä on se makuuhuone? Ehkä ne sängyt tulisi kummallekin puolelle teidän sänkyä...? Hei, kai teillä on jo suunnitelma?"

"Mikä suunnitelma?" kysyin häneltä hämmästyneenä, jolloin äitini loi minuun ankaran katseen ja huudahti koko lastentavaraliikkeen asiakkaiden ja myyjien kuullen: "No aikasuunnitelma! Pitää teillä olla kahdestaankin aikaa, ei avioliitto ilman touhuja pysy kasassa!"

Punastuneena käänsin pääni äkkiä pois muiden katseiden suunnasta ja tartuin äitiäni tiukasti kädestä kiinni, vetäen hänet sitten pois kaupasta kuiskaten samalla vihaisesti: "Mistä lähtien susta on tullut tällainen?! Ei sun tarvitse tietää mitään siitä, miten me aiotaan pitää mun ja Jaxonin suhde hyvänä!"

"Silti... Ehkä minä ja Mark voisimme- Okei okei, Alice! Minä lopetan nyt..."