Lovebird

Truth or Dare? (Osa 1)

Evan & Brexton (Cutie & The Monster)

Hey! Näin 400 seuraajan (!!) kunniaksi saatte extrapitkän luvun siitä, kun Evan ja Brexton pelaa Chrisin syntymäpäivälahjaksi antamaa peliä :) Toivottavasti tykkäätte tästä ensimmäisestä osasta!

Ja muuten, ne jotka eivät vielä tienneet, tätä ennen joskus aiemmin on julkaistu luku myöskin Evanista ja Brextonista, mutta se on private, eli vain minua seuraavat voivat lukea sen.

-Jacqueline

(Nämä kysymykset eivät ole omakeksimiäni, vaan jostain netin syövereistä kaivettuja, joten älkää luulko, että keksisin itse omalla mielikuvituksellani tällaisia :D)

*************************************************************************************

Evan

Hetken hämmennyksen jälkeen Brexton ottaa ensimmäisen kortin pinosta ja lukee sen ääneen: "Totuus: Mitä ajattelit minusta ensimmäisellä kerralla, kun näit minut? Ja tehtävä: Suutele kanssani kaksi minuuttia"

"Laita se pois!" olen jo nyt punastunut pelkästä ajatuksesta, mitä kaikkea korteista voisi paljastua, "Ei me oikeasti tätä pelata"

"Miksei?" Brexton näyttää jopa hieman pettyneeltä, jolloin auon suutani kykenemättömänä vastaamaan mitään järkevää perustelua tähän.

"N-no, tämä ihan tyhmä peli", sanon lopulta, mutta Rexton on selvästi ehtinyt jo päättää, että aiomme pelata, sillä hän sekoittelee jo kortteja virnistellen samalla tyytyväisenä.

"Kumpi ensin?" hän kysyy vilkaisten minua nopeasti, mutta huomattuaan ilmeeni hän huokaisee: "Evan, pelataan tätä! Mä voin vaikka tehdä sulle ison annoksen jotain suklaajuttua huomenna, jos pelataan tätä?"

Toinen puoli minusta on kauhuissani ja huutaa pääni sisällä, ettei todellakaan! Sitten on se toinen puoli, joka haluaa suklaata ja huutaa kyllä-sanaa. Valitettavasti suklaanhimoinen puoli voittaa ja löydän itseni myöntymästä tähän typerään Chrisin peliin.

"Okei, jos tekee suklaamoussea", ehdotan, jolloin hän nyökkää ja lupaa: "Okei, eli huomenna mä teen sulle suklaamoussea, mutta nyt me pelataan tätä"

Asetumme istumaan sängyllemme niin, että olemme toisiamme vastapäätä. Hän saa sekoitettua kortit loppuun, jonka jälkeen hän laskee korttipinon vierellemme.

"Sä voit alottaa", Brexton sanoo, joten hieman jännittyneenä otan ensimmäisen kortin pinosta ja kysyn: "Totuus vai tehtävä?"

"Tehtävä", hän vastaa, jonka jälkeen luen tehtävä-osion kortista ääneen: "Kirjoita sormellasi selkääni sana, joka kuvailee minua"

Käännyn toisinpäin ja hän koskettaa ensin hellästi ihoani, ennen kuin alkaa kirjoittamaan siihen valitsemaansa sanaa. Suljen silmäni yrittäen keskittyä tuntemaan, mitä kirjaimia hän piirtää selkääni.

"Suloinen?" arvaan, kun hän on lopettanut, ja käännyn takaisin häntä kohti.

"Mm... Se kuvailee sua hyvin, koska sä oot aina vähän suloinen, mitä sitten teetkin", Brexton nyökkää hymyillen, jolloin yritän olla punastumatta, en tosin tiedä, toimiiko se ollenkaan.

"Nyt sun vuoro, totuus vai tehtävä?" hän jatkaa, enkä jätä huomaamatta, miten paljon hän virnistelee lukiessaan omaa korttiaan.

"Totuus", vastaan, sillä en todellakaan uskalla valita tehtävää. Näin aiemmin vilkaukselta yhden niistä, enkä ikinä pystyisi tekemään sitä Brextonille.

"Ootko aivan varma?" Rexton kysyy edelleen virnistellen, mutta pudistelen päätäni ja pitäydyn valinnassani: "Oon"

"Mitä ajattelit, kun näit minut ensimmäistä kertaa alasti?" hän kysyy, eikä mene kuin sadasosasekunti, kun olen aivan tomaatin värinen. Paniikissa muistelen ajatuksiani silloin, vaikka tunnen koko ajan punastuvan yhä enemmän pelkistä ajatuksistani.