Minä ja mieleni

Äitienpäivän jälkeinen tiistai

Tiistaina riitelin mun pikkusiskon kanssa. Ei siinä mitään hän osaa pistää vastaan, ku ei meillä oo ku reilu vuos ikäeroa. Mut sit mul jotenki napsahti todennäköisesti sunnuntain takia ja kävin häneen käsiks. Otin häntä tukasta kiinni ja sit iskä sattu näkemään sen. Hän sit potki mua polvillaan sillee jännästi. Mul on nyt sivureisi ihan jäätävän kipee mut toisaalta se oli mun vika. Jos olisin säilyttänyt malttini niin ei olisi käynyt niin kuin kävi. Ja joo tiedän, ettei kehenkään saa käydä käsiksi ja että mun iskä teki väärin mutta toi ei ole jatkuvaa. Meillä ei harjoiteta perheväkivaltaa. Kenenkään ei tarvitse olla huolissaan. Mä olen kunnossa ja kyllä meillä puututaan tollasii toisten satuttamistilanteisiin. Äiti kyllä sanoo iskälle, jos on paikalla ja niin sanoo meille lapsillekin ettei toisia saa satuttaa. Mut toisaalta ymmärrän iskää, koska hänellä ei ollut lapsena mitään rajoja, koska ukki vaa sano mummille että ei häntä saa kieltää. En tiedä syytä tähän.

Onnistuin myös tiistaina koulussa ja tänään riidellä mun kaverin sanotaan nyt Tiian (nimi muutettu) kanssa. Hän ei varmaan osaa itse yhdistää, että mun käytös nyt saattaa johtaa juurensa sunnuntaista. Toisaalta ei se silti oikeuta mua kiukuttelemaan. Mut mä oon ahdistunut ja mua ahdistaa ajatuskin et joku miespuolinen tulis lähelle ja koulussa on vähä vaikee välttää sitä ahtailla käytävillä. Kerroin Tiialle maanataina, että mitä mulle tapahtui sunnuntaina. Ja nyt me saadaan riita aikaan iha turhistakin asioista. Muun muassa siitä pitääkö crossikypärän kanssa käyttää liikenteessä laseja. Että joo o täysin turhaa. Jotenki vaa ärsyttää, et jos mä en pilaa kaikkea omalla tiuskimisellani niin joku tekee mulle pahaa.

Mua ahdistaa, ku kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Kaverisuhteet, mopokortin hommaaminen, mun tarinat, päänsärky päiväkirja. Oikeesti mua ärsyttää, ku oon nii saamaton, etten muista tai jaksa merkitä päänsärkyjä ja sit niit on merkitsemättä suunnillee kolmelta viikolta. Yritä siinä sitte muistaa särkikö päätä kolmantena vai kolmantenatoista päivänä. Ja sit pitäis viel muistaa mitä lääkkeitä on ottanu ja koska. Toi päänsärkypäiväkirja tuo mulle vaa ylimäärästä stressiä ja ahdistusta. Ja must tuntuu et se lisää osaltaan näitä päänsärkyjä. Hauska juttu muute, aloin kirjottaa tätä voiko sanoa lukua sillee et toi päänsärkypäiväkirja on tos mun edessä odottamassa täyttäjäänsä.

Mut laitetaa tähä nyt vielä hyviäkin uutisia. Kävin muutama viikko sitten pään magneettikuvissa ja ne oli normaalit. Tai siis ettei oo mitää tavallisuudesta poikkeavaa. Eli nyt päänsärkyjen syytä voi alkaa etsiä jostain muualta.

Mulle saa tulla puhuu yksässä tai miksei kommenteissakin ihan sama. Voin puhuu tääl oikeestaan melkee mistä vaan. Kesäsuunnitelmista, mun viiltelystä (en enää tee niin), koulunkäynnistä, kavereista, rakkaudesta (ei sillä että mulla kokemusta ois), uskosta, mun kirjoista, musiikkimausta yms. Te saatte ehdottaa aiheita, jos on jotain mitä haluatte ehdottomasti tietää musta tai mun ajatuksista. Multa löytyy aika moneen asiaan mielipide. Joillekin voin tehä ihan omia lukuja, jos on sen verta pidempi, ettei vaikka kommentteihin viiti alkaa kirjottaa. Multa saa kysyä kysymyksiä, voisin perjaattees pitää jossain kohtaa täällä sellasen q&a tyylisen, et te saatte kysyy ja mä vastaan rehellisesti. Sit varmaa jos tälle tulee joskus lukijoita. Ja voihan niihin lukuihin aina lisätä jotain tai laittaa aina lukujen loppuun niitä kysymyksiä ja vastauksia.