Lohikäärmepuolustajat II - Vihollisen paluu

prologi

Mustaan viittaan pukeutunut hahmo kulki pienen saaren metsässä kohti pientä hautausmaata. Hautausmaalla oli yksi erityinen hauta joka kiinnosti häntä. Tultuaan sen luokse, hän veti maahan ympyrän ja asettui sen sisälle sytytettyään ensin haudan ympärille kynttilöitä. Nyt hän kohotti kätensä haudan ylle.

- Kuule kutsuni levoton vainaja, ja saavu eteeni halki aikojen ja universumien!

Maa tärähteli hahmon ympärillä, mutta tämä piti päättäväisesti kätensä haudan yllä. Sitten haudan maa repesi kahtia, ja tummaan, repaleiseen viittaan pukeutunut vainaja nousi hänen eteensä.

- Kuka olet, joka uskallat häiritä hautani rauhaa? vainaja kysyi hirvittävällä äänellä.

- Olen se joka tarjoaa sinulle kostoa kukistajistasi. Voin vapauttaa sinut kuoleman kahleista jotta voit kostaa.

Vainaja oli pitkään vaiti. Sen kutsuja pidätti hengitystään jännittyneenä tietäen, että tämän vainajan viha olisi suurin kaikista muista vainajista tällä hautausmaalla.

- Miksi kutsuit minut?

- Koska haluan itsekin kostaa heille. He eivät huolineet minua joukkoonsa vaikka veljestäni tuli yksi heistä!

- Olet hölmö. vainaja sanoi nauraen käheästi.

- Minua ei sinun kostosi kiinnosta, mutta nyt kun kutsuit minut…

Yllättäen vainaja syöksähti kutsujaansa kohti ja tämä huusi pelosta ja järkytyksestä tajutessaan ettei suojaava ympyrä pelastanutkaan häntä. Kun vainaja nousi kutsujansa päältä, makasi tämä elottomana kuorena hautausmaalla.

- Hyväksyn mieluusti tarjouksesi omasta kostostani. Kauan olen sitä suunnitellut ja odottanut sopivaa hölmöä antamaan tilaisuuden.

Vainaja kääntyi katsomaan saaren yli kohti Pearlia.

- Puolustajat, tämä on loppunne.