Lohikäärmepuolustajat II - Vihollisen paluu

luku 12

Myöhään eräänä iltana Gaia kiipesi tornikirjastoon huopa käsivarrellaan. Hän ei ollut nähnyt Fabienia kolmeen päivään, vain Sara oli nähnyt hänet viedessään tälle ateriat. Gaia avasi hiljaa kirjaston oven, ja näki Fabienin nukkuvan avoimien kirjojen päällä hiipuvien kynttilöiden valossa. Fabien ei ollut myöskään vaihtanut vaatteitaan Forestlinnasta paluun jälkeen. Gaia levitti huovan Fabienin hartioille ja puhalsi kynttilän loput sammuksiin. Hymyillen pienesti hän sulki kirjaston oven ja lähti laskeutumaan alakertaan.

Gigi istui vankilassaan mietteissään, ja suunnitellen pakoaan. Se ei tulisi olemaan helppoa, sillä Verda oli koko ajan varuillaan. Hänen oli kuitenkin saatava yhteys ystäviinsä. Hänen olisi vain odotettava sopivaa tilaisuutta. Verdan huomion oli herpaannuttava.

Saralea makasi lohikäärmeluolien perimmäisessä onkalossa käpertyneenä Gigin ruumiin suojaksi. Muut lohikäärmeet olivat asettuneet onkaloon johtavan käytävän varrelle. Kenen tahansa ulkopuolisen olisi mahdotonta päästä kaikkien 15 lohikäärmeen ohitse. Silti tumma hahmo pujotteli rauhallisesti niiden lomassa. Saralea siirtyi pois tieltä murahtaen varoittavasti. Hahmo laski kätensä Gigin otsalle sanoen:

- Katsotaan josko osaisin auttaa sinua, tytär.

 

Verda heittelehti vuoteessaan nähden levottomia unia, ja se sai hänet tietämättään höllentämään Gigille asetettuja rajoja.

Gigi tunsi tutun läsnäolon vierellään ja hymyili.

 - Isä.

 - Tiedät mitä tehdä, pikkuinen. Enempää en voi auttaa sinua, vaikka haluaisinkin. Miehen lempeä ääni kuiskasi.

 Gigi nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.

 

Gaia näki kummallista unta. Hän yritti surmata Verdan vapauttaakseen Gigin, mutta ei onnistunut siinä koskaan. Samassa Gigi ilmestyi hänen eteensä.

- Älä surmaa Verdaa, sillä muuten en voi koskaan palata. Gigi sanoi rauhallisena.

- Minun on itse paettava häneltä, mutta te voitte auttaa häiritsemällä häntä. Silloin hänen keskittymisensä herpaantuu.

Gigin hävitessä uni vaihtui, eikä Gaia enää nähnyt sen enempää unta Gigistä kuin Verdastakaan. Aamulla Gaia ei enää muistanut untaan.

Kun Gaia saapui aamiaiselle seuraavana aamuna, muut olivat jo koolla. Jopa Fabien oli tullut alakertaan. Sen takia, ainakin osittain, puheenaiheena oli Gigin pelastaminen.

- Meillä ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin Verdan surmaaminen. Etienne totesi hörppien kahviaan.

- Muuten menetämme Gigin.

Gaia sai jostain tunteen eteei se mitä Etienne juuri sanoi ollut totta. Mistä se tunne tuli, sitä hän ei osannut sanoa.

- Ei. Gaia sanoi ennen kuin huomasikaan.

- Mitä nyt, Gaia? Harlan kysyi ihmeissään.

- Jos surmaamme Verdan, niin menetämme Gigin varmasti. Gaia selitti.

Sitten hän huomasi muiden ihmettelevät katseet.

- Älkää kysykö miten tiedän sen, en tiedä sitä itsekään.

- Minusta tuntuu, että sait vieraan viime yönä. Fabien totesi nurkastaan ja nousi tullen pöydän ääreen.

- Kävin katsomassa Gigiä aikaisemmin, ja Lesse sanoi että olimme saaneet apua. En ymmärtänyt sitä silloin, mutta nyt ymmärrän. Joku on häirinnyt Verdaa sen verran että Gigi sai Gaiaan yhteyden varoittaakseen meitä. Nyt on meidän vuoro tehdä niin, jotta Gigi voisi paeta. Fabien selitti.