Lohikäärmepuolustajat II - Vihollisen paluu

luku 9

Ivonne lensi kumppaninsa Merinen kanssa Bandenin linnan lähellä nauttien lämpimästä tuulesta. Äkkiä Ivonne kuitenkin tunsi Merinen jännittyvän allaan.

- Mitä nyt, Merine? Ivonne kysyi äänettömästi.

- Mustia! Merine vastasi murahtaen kumeasti.

Ivonne pyörähti ympäri Merinen selässä ja näki neljä mustaa lähestymässä heitä.

- Varoita linnan väkeä! hän huudahti.

Merine päästi rinnastaan kumean karjaisun, joka kiinnitti vartijoiden huomion linnan muureilla. Samalla Merine kääntyi kohtaamaan mustia. Vartijatkin huomasivat lähestyvät mustat, ja huutelivat sisään meno-käskyjä toisilleen ja linnanväelle. Ivonne tiesi, ettei selviäisi yksin neljästä mustasta.

- Puolustajat! Neljä mustaa lähestyy Bandenin linnaa! Olen yksin! Ivonne lähetti kutsun halki ilmojen Lohikäärme kartanoon.

Sitten hän veti miekkansa esiin valmistautuen puolustamaan Bendeniä Pearlin kiroukselta.

Harlan kohotti yllättyneenä päänsä lohikäärmeluolien edustalla olevalla hiekkakentällä kuullessaan viestin, ja unohti torjua Dianan puumiekan iskun. Samaan aikaan Gigi ponnahti seisaalleen Saralean vierellä. Kaikki puolustajat jähmettyivät hetkeksi aloilleen. Harlan oli ensimmäinen joka sai itsensä liikkeelle.

- Janiel, Maria, mentiin! hän huusi hypäten ylitseen lentäneen kumppaninsa Xanden selkään.

Janiel ja Maria seurasivat hänen esimerkkiään ja pian he olivat kadonneet taivaalle.

- Onnea matkaan. Gigi toivotti huolestuneena.

Merine väisteli salamoita ja jäätä Ivonnen koettaessa pysyä selässä. Jäätä ja salamoita tuntui tulevan joka suunnasta.

- Emme voi taistella näin! Merine sanoi väistäen täpärästi salamat.

- Meillä ei ole vaihtoehtoja! Meidän on vain estettävä heitä saavuttamasta linnaa! Ivonne vastasi epätoivoisena tietäen, etteivät he voineet estää mustia enää kauaa.

Juuri silloin Merine ei onnistunut väistämään kokonaan salamaryöppyä, ja salamat kietoutuivat Ivonnen käsivarren ympärille polttaen. Ivonne kiljaisi tuskasta ja kallistui uhkaavasti taaksepäin Merinen selässä.

- Et putoa! Älä anna heidän nähdä heikkouttasi! Meidän on sinniteltävä avun tuloon asti! Merine kivahti ehkä tiukemmin kuin olisi ollut tarpeen syöstessään tulta.

Ivonne puri hampaansa yhteen ja pakottautui pysymään Merinen selässä työntäen kivun taka-alalle.

- Kestä vielä hetki, olemme tulossa!

Ivonne henkäisi helpotuksesta kuullessaan Janielin rauhoittavan ajatuksen Merinen syöksyessä yhden mustan kimppuun. Samalla hän iski terveessä kädessään pitämällään miekalla mustan lohikäärmeen ratsastajaa.

 - Hoidellaan tämä! hän ilmoitti Merinelle.

- Apua on tulossa!

Merine murahti hyväksyvästi, ja syöksi haavoittunutta ratsastajaa kohti tulta. Ratsastaja menetti tasapainonsa, ja putosi, jolloin Merine syöksyi hänen peräänsä avaten kitansa syöstäkseen tulta. Ratsastaja katosi tulimereen hänen lohikäärmeensä huutaessa raivosta. Juuri silloin Janiel, Harlan ja Marie ilmestyivät taistelukentälle. Ivonne pakotti itsensä tekemään mustaan lohikäärmeeseen vielä sinetin, ja Merine hääti sen omaan maailmaansa.