Lohikäärmepuolustajat II - Vihollisen paluu

luku 10

Poika johdatti Dianan erään asunnon ovelle, ja Diana kuuli pitkälle käytävään tytön huudot. Hän pysäytti pojan ennen kuin tämä ehti avata ovea.

- Kuuntele tarkkaan. Diana kehotti.

- Haluan että menet linnanpihalle ja etsit käsiisi lohikäärmepuolustajan nimeltä Etienne. Tuo hänet tänne. Diana käski.

Poika nyökkäsi myöntävästi nielaisten kyyneleensä. Diana hymyili hänelle rohkaisevasti.

- Olet hyvä veli siskollesi. hän sanoi pörröttäen pojan hiuksia.

Poika virnisti iloisena.

- Menehän nyt.

Diana kohotti kätensä oven kahvalle pojan pinkaistessa matkaan. Pojan kadottua käytävän mutkan taakse hän avasi hiljaa oven ja astui huoneeseen. Noin 14-vuotias tyttö makasi sykkyrällä takan edustalla koettaen tukahduttaa nyyhkäyksiään hänen edessään olevan miehen kohottaessa hiilihangon. Diana paiskasi oven seinään rynnätessään pysäyttämään miestä. Miehen hiilihanko laskeutui huimaa vauhtia kohti tytön päätä. Tyttö käpertyi yhä pienemmäksi toivoen isänsä lyövän ohi, ja sulki silmänsä. Silloin kuului kalahdus, eikä tytön pelkäämää lyöntiä tullutkaan. Hän avasi varovasti silmänsä, ja näki edessään polvillaan ihonmyötäisiin housuihin, tunikaan ja matalakorkoisiin nahkasaappaisiin pukeutuneen tytön, jonka mustat hiukset olivat kahdella saparolla. Tämä tuijotti hänen isäänsä irvistäen torjuttuaan tämän iskun miekallaan. Tyttö ponnahti seisaalleen sysäten tytön isän kauemmas heistä.

- Miksi lyöt omaa tytärtäsi? tyttö sihahti hampaittensa välistä.

- Kuka olet? tytön isä kysyi puolestaan harmistuneena keskeytyksestä.

- Jos et jo tiedä, et ansaitse tietää! tyttö tokaisi.

Silloin mies käännähti kannoillaan, ja sieppasi sängyllä olevan miekan huotrasta, ja hyökäsi tyttöä kohti. Diana kyyristyi Harlanin opettamaan valmiusasentoon ja odotti miehen iskua. Hän piteli miekkaa suunnattuna miestä kohti, pidellen sitä suorin käsin. Kun mies suuntasi suoran iskun kohti hänen kasvojaan, hän käänsi miekan sivuttain, ja nosti sen kasvojensa eteen, pysäyttäen iskun. Iskun voima kuitenkin yllätti Dianan, ja hän horjahti hieman. Hän kuitenkin saavutti uudelleen tasapainonsa, ja ponnistellessaan vapauttaakseen miekkansa, hän katsoi tyttöä olkansa yli.

- Juokse käytävään, nopeasti! hän komensi tiukasti.

Tyttö kompuroi jaloilleen ja juoksi ovea kohti.

- Et mene minnekään! mies karjahti syöksyen tytön perään.

Diana harppasi miehen eteen, mutta tämä sysäsi hänet syrjään. Diana lensi takan luokse, ja löi päänsä kipeästi takanreunukseen. Koettaessaan selvittää päätään iskun aiheuttamasta sumusta, hän kuuli muinaisen sanan ja näki miehen paiskautuvan sänkyä vasten. Katsoessaan ovelle, Diana näki Etiennen seisovan uhkaavana ovella, ja Gigi oli tämän takana. Tyttö oli piiloutunut Gigin selän taakse.

- Näin siis linnanherran poika kohtelee lapsiaan. Etienne tokaisi yhteen puristettujen hampaittensa välistä astuessaan huoneeseen.

- Oletko kunnossa? Gigi kysyi ovelta katsoen Dianaa.

Diana nyökkäsi noustessaan ja puisteli vaatteitaan. Hän katsoi kuinka Etienne seisoi miehen edessä tätä mulkoillen.

- Keitä te sekaantuvat kakarat oikein olette? mies tivasi nousten, mutta Etienne tarttui silloin häntä rinnuksista ja painoi seinää vasten.

- Me olemme lohikäärmepuolustajia. Etienne vastasi hiljaisella äänellä, ja kaikki kuulivat siitä huokuvan raivon.

Mies valahti kalpeaksi ja käänsi katseensa Dianaa. Tämä hymyili kylmästi hänelle, ja kohotti miekkaansa pidellen sitä terästä kiinni. Mies näki miekan kahvan muodostavan lohikäärmeen muodon.