He katselivat tyttöä hieman etäämmältä. Puistonpenkistä tuntui jäävän tikkuja käsiin sekä vaatteisiin ja he olivat aivan varmoja, että aurinko vielä polttaisi heidät niille sijoilleen kuin pahaiset grillivartaat.
"Tiesithän, ettei hän tunne mitään?" nainen kysyi rauhallisesti vieressä istuvalta mieheltä kääntämättä katsettaan tytöstä. Mies laski sanomalehden käsistään ja kääntyi katsomaan naista kulmat kurtussa. "Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla?" hän esitti vastakysymyksen sen enempää miettimättä. Nainen huokaisi syvään tuulen osuessa hänen tummiin hiuksiinsa. "Tarkoitan, ettei hän kykene tuntemaan juuri minkäänlaisia tunteita", hän selvensi asiaansa kohdatessaan vihdoin toisen katseen.
Kauempana tyttö jatkoi tekemisiään tarkastelijoista huolimatta. Pitkän ja tuskaisan hiljaisuuden jälkeen mies avasi vihdoin suunsa: "Kuinka onnekas hän onkaan."
YOU ARE READING
Pudotus
Short StoryLyhyitä, erillisiä tarinan tynkiä, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän omiin kokemuksiini tässä maailmassa. Tai ehkä jopa unissa. Saattavatpa toiset olla jopa kokonaan sepitettyjä, ken tietää.
