Huoneessa oli muuten aivan pimeää, vain oven alta pilkistävä valo loi lattialle pienen juovan. Hiljaisuus riippui siellä seitin lailla.
Tyttö oli käpertynyt onnellisesti pojan kainaloon nukkumaan. Poika oli kiertänyt kätensä tytön ympäri ja hengitti rauhallisesti unisena tämän niskaan. Tyttö oli jo sikeässä unessa, poika vielä lähes valveilla.
Ei mennyt kauaakaan, kun tytöstä tuntui kuin hän olisi juossut jotakin pakoon. Hän sulki ovia perässään onnistumatta kuitenkaan karistamaan takaa-ajajiaan kannoiltaan. Hän juoksi kohti seuraavaa ovea, nousi portaat sitä kohti, juoksi ja juoksi, silti ovi tuntui olevan aina vain kauempana.
Yhtäkkiä tyttö säpsähti rajusti hereille. Hänen hengityksenä oli nopea, eikä hän ollut vielä edes täysin hereilläkään. "Hei, mitä nyt?", kysyi poika itsekin ensin pelästyneenä, mutta tajusi pian tilanteen.
"P-putosin.. Ei, en sittenkään..", tyttö takelteli sanoissaan yhä hieman unisena. Toinen kietoi vain tiukemmin kätensä hänen ympärilleen. "Et sä mihinkään putoa, olet siinä mun kainalossa", poika totesi rauhallisena tytön selkää silitellen, "Et putoa, mä olen tässä."
YOU ARE READING
Pudotus
Short StoryLyhyitä, erillisiä tarinan tynkiä, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän omiin kokemuksiini tässä maailmassa. Tai ehkä jopa unissa. Saattavatpa toiset olla jopa kokonaan sepitettyjä, ken tietää.
