Lämmin ilta-aurinko osui ikkunan läpi poskeeni ja häikäisi hieman silmäänikin. Kiikkerä puutuoli valitti takamukseni alla. Tuijotin aikaansaannostani tyytymättömänä. Päätin lopulta rypistää sen ja heittää lattialle.
Aivan huomaamattani hän oli tullut sisään huoneeseen. Havahduin vasta siihen, kun hän istuutui ikkunalaudalle ja avasi suunsa. "Osaatko sanoa mistä sen tietää, että kaikki on ohi?" hän kysyi vaitonaisena, suuret silmät ikkunassa.
Pysähdyin hetkeksi. Laskin mustekynän kädestäni työpöydälle ja käänsin katseeni häneen. Lopulta en joutunut edes erityisemmin miettimään asiaa.
"Varmaan siitä, kun rakastat enemmän muistoja, kuin henkilöä edessäsi", hymähdin lopulta ja jatkoin kirjoittamista.
YOU ARE READING
Pudotus
Short StoryLyhyitä, erillisiä tarinan tynkiä, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän omiin kokemuksiini tässä maailmassa. Tai ehkä jopa unissa. Saattavatpa toiset olla jopa kokonaan sepitettyjä, ken tietää.
