Pudotus

14.

Väkeä ei ollut paljoakaan. Voisi sanoa, että sitä oli juuri sopivasti. Sen verran, että he mahtuivat pyörähtelemään tanssilattialle.

He olivat suunnitelleet tänne tuloa jo jonkin aikaa, mutta vain suurpiirteisesti. He yksinkertaisesti halusivat tanssia.

Aluksi se tuntui hassulta - viime kerrasta kun oli jo lähes vuosi. Poika tarttui tyttöä kädestä, ettei kukaan vain nappaisi tätä matkaansa. Hän talutti toisen väkijoukon läpi ja otti tykönsä. Kömpelösti tyttö seurasi poikaa, mutta se oli juuri riittävää. He tanssivat juuri omalla, uniikilla tavallaan.

Yhden tanssin he saivat lähes sooloksi, sillä kukaan paikallaolijoista ei tuntunut osaavan tanssia kansantanssia. Kevyesti he liisivät pitkin lattiaa.

Illen pidetessä yöksi katseli tyttö valssin aikana pojan olan yli kuinka toiset tanssijat suutelivat, lähentyivät toisiaan. Poika käski tyttöä sulkemaan silmänsä ja tämä totteli. Tyttö tunsi toisen pienimmänkin liikkeen, kuvitteli sen mielessään ja hän näki kaiken mielessään. Hekin lähentyivät toisiaan, vaikkeivat romanttisesti olleetkaan toisistaan kiinnostuneita. Se tuntui vain niin luonnolliselta.

Poika painoi hellästi ohimonsa vasten tytön ohimoa. "Vaikutat seuraavan tästä paremmin kuin selästä", hän vitsaili. Tyttö vain sulki jälleen silmänsä.