"Elämä on vähän kuin maailmanpyörä", ajattelin ääneen maatessani nurmikolla. Hän nojautui vasten oikeaa kyynerpäätään kääntyessään katsomaan minua: "Kuinka niin?"
Pidin yhä katseeni taivaassa. "Katsos kun ensin joutuu jonottamaan todella kauan, että edes ylipäätänsä pääsee kyytiin", aloitin pohjustamalla tarinaani, "ja sitten kun lopulta on kyydissä ja menee sen ensimmäisen kierroksen, se tuntuu todella hienolta. Maailmanpyörään lapataan sisään kaikenlaisia ihmisiä sen aikana. Sen jälkeen tuleekin toinen kierros, jonka aikana kaikki ovat kyydissä ja nauttivat siitä täysin rinnoin, mutta jo kolmannella he astuvat pois kärryistään ja jäät jälleen yksin."
Hän katsoi minua mykistyneenä, naurahti itsekseen ja lysähti takaisin selälleen. "Kai sen voi noinkin ajatella", hän tokaisi.
YOU ARE READING
Pudotus
Short StoryLyhyitä, erillisiä tarinan tynkiä, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän omiin kokemuksiini tässä maailmassa. Tai ehkä jopa unissa. Saattavatpa toiset olla jopa kokonaan sepitettyjä, ken tietää.
