Löydetty |EXO•FIN|

10.Terroristit, salakuljettaja ja kidnappaaja

Huuto kaikui ympäri katuja. Ääni oli lähtöisin Baekhyunista, joka hädissään etsi poikaystäväänsä, turhaan. Pikkuinen meni Minseokin luo riiputtaen päätään. "En löydä Chanyeolia mistään!"
Minseok katsoi toista myötätuntoisesti ja asetti kätensä aavistuksen pidemmän olkapäälle. "Meidän on pakko lähteä. Chanyeolin on tultava perästä."
"Se ei vastaa edes soittoihin. Ei kai se niin vihainen ole? Entä jos se on joutunut pulaan", Baekhyun vinkui ja käveli ympyrää levottomana.
"Hän pärjää. Tule nyt."
"Mä en suostu! Etsikää se Jongdaen perkele yksin. Ei ole mitään vitun järkeä etsiä yhtä ja kadottaa yksi", poika repi vaaleanpunaisia hiuksiaan ja katsoi Minseokiin sitten anovasti.

Minseok otti punaisen takkinsa pois ja ojensi sen Baekhyunille surullinen ilme kissamaisissa silmissään. "Pärjäile. Tule heti Kaliforniaan. Me lennetään San Franciscoon ja haetaan Jongdae takaisin kotiin." Poika hymyili ja halasi toista. Sitten he hyvästelivät ja erkanivat omille teilleen.

Pojat olivat pakkautuneet autoihin. Jongin ajoi yhtä ja Yixing toista. Sehunin pyörätuoli tungettiin auton takakonttiin. Chanyeolin rämä auto jäi onnettomana seisomaan parkkiin, kun he lähtivät liikkeelle.

Matkalla kaikki olivat vaitonaisia ja omissa mietteissään. Lentokentälle ei ollut kovin pitkä matka ja pian he olivat tutussa paikassa. Junmyeon oli matkustellut pariin otteeseen Yixingin kanssa, joten he opastivat muita.

Luhan kävi tilaamassa heti ensitöikseen kahvin, muut eivät halunneet syödä mitään. Sehun hakkasi läppäriään tauotta ja koska hän häiriintyi kovasta melusta, Jongin vippasi kuulokkeensa tälle. Ne päässään blondi näytti aivan ammattilaiselta.
Jongin naputti pöytää ja heilutti jalkaansa hermostuneena. Hän ei pitänyt laittomuuksista, kuten ei Taokaan, joka piti kätensä puuskassa ja esitti, ettei hän ollut osa porukkaa.

Pian Sehun läpsäisi kätensä yhteen voitonriemuisena. "Seitsemän lentolippua Kaliforniaan, ilmaiseksi. Lento lähtee... tunnin kuluttua."
Luhan meni tilaamaan toisen kahvin. Sehun alkoi pelata pasianssia koneella yrittäen unohtaa lentokenttään liittyvät pahat muistot. Tao pyysi Luhanilta tämän kelloa lainaan, että hän voisi harjoitella taas ajan pysäyttämistä. Luhan kieltäytyi, koska hän väitti kellon olevan pommi, joka räjähtäisi, jos hän ei koskisi siihen joka tunti. Se oli kuulemma ansa kidnappaajille.
"Heräätkö sä aina yöllä sitten koskemaan sitä", Tao kysyi epäuskoisena ja siisti vaalennettuja hiuksiaan.
"No en tietenkään, tampio. Laitan sen pois päältä yöksi."
Sen kuultuaan Tao pudisti päätään ja pyöräytti silmiään. Hän suuntasi kulkunsa rakennuksen toiseen päähän, jossa oli lehtikauppa.

Junmyeon meni käymään vessassa Jonginin kanssa, joka valitti armeijapukunsa kuumuutta.
"No oliko se kamalan järkevää jättää se päälle", Junmyeon sanoi ja avasi vessan oven molemmille.
"Ei, mutta kun oli niin kiire lähtö...", Jongin murahti ja meni putsaamaan hikistä naamaansa lavuaarille.
"Senkus teleporttaat takaisin kotiin." Junmyeon korjasi mustia hiuksiaan ja tuijotti lavuaariin valuavaa vettä. Hän tunsi valtavaa kiusausta ohjata sitä. Kokeilu oli valitettavasti erittäin paska idea.

Vesi roiskahti Jonginin silmille, joten kupari-ihoinen alkoi kirkua. "Au!" Poika oli vihastuessaankin kohtelias ja tukahdutti kiroiluryöpyn ennen kuin se ehti alkaakaan. Vettä valuvana poika katsoi Junmyeonia kulmat kurtussa.
"Anteeksi", Junmyeon ulvahti ja nosti kätensä pystyyn kuin kertoakseen, että se oli vahinko. "Sentään tällä kertaa en räjäyttänyt kaikkia vesiputkia."
Yhdestä vessakopista tuli esiin mies. "Tuota, ei ollut tarkoitus salakuunnella tai mitään, mutta mitä helvettiä te puhutte teleporttailuista sun muista? Ootteko te tulevaisuudesta?"

Junmyeon räpäytti silmiään kauhuissaan. Hän ei ollut tajunnut, ettei tällaista asioista kuulunut puhua julkisilla paikoilla. Mies katsoi heitä tiukasti ja laittoi kätensä puuskaan. Hän näytti aika kovikselta, hänellä oli nimittäin nahkatakki ja moottoripyöräkypärä roikkumassa mustasta repusta. Tai ehkä Junmyeon vain uskoi stereotypioihin. "No? Kuulutteko te Illuminatiin? Oletteko te jumalia?"
"No oikeastaan me olemme vain kovia scififaneja. Tiedäthän, nämä Star Warsit ja muut", Junmyeon keksi selitykseksi. Hän oli oikeasti suuri fani.
"Foliohattuja siis? Tiedättekös mitä, minä vihaan niitä! Kuvittelevat, että avaruusolentoja on olemassa", mies ärähti ja vaikutti olevan hiukan huppelissa punoittavasta nenästä päätellen. Junmyeon huokaisi.

"Mitä huokaisit, häh? Mä tiedän mitä tollaisille hulluille avaruusfanaatikoille pitää tehdä. Pistetään poikki ja pinoon."
Jongin irvisti ja kaksikko alkoi perääntymään ulos. "Älä tule yhtään lähemmäs, mulla on täällä repussa jotain jota en pelkää käyttää", nuorempi heistä sanoi.
"Sori Jongin, mutta nyt se luulee meitä terroristeiksi, ei meillä siellä ole oikeasti mitään pommeja tai aseita", Junmyeon parahti hädissään.
"Mutta Luhanilla on?"
"Voi vittu Jongin."

~||~

Sehun ja Luhan suutelivat, kun porukka oli jättänyt kahvilan pöydän sikseen sen jälkeen, kun kahvityöntekijä oli tullut kertomaan, että kahvilan tilat olivat vain asiakkaille. Luhan oli huutanut, että hän oli kyllä tilannut kahvin, mutta ystävällisinä ihmisinä muut olivat lähteneet kiertämään lentokenttää tilan viemisen sijaan.

Kaksi virkailijaa tuli Luhanin luokse, joka röyhtäisi lopetettuaan kahvinsa. Toinen vartijoista oli lyhyt nainen, mutta tämä näytti paljon ilkeämmältä kuin hieman pyöreä miespuolinen kollegansa. Luhan nosti suurten silmiensä katseen heihin. "No alkakaapas tilittää, mulla lähtee lentokin kohta. Ja keskeytitte minun ja kahvin intiimin hetken." Sehun mulkaisi Luhania myrtyneenä.
"Olemme saaneet vihjeen, että teillä olisi halussa ase."
"Jaa kuka niin vihjasi?"
"Lainkuuliainen kansalainen Kwon Jiyong", poliisi sanoi ystävällisesti ja riuhtaisi repun pitkän pojan sylistä.
"Hei! G-Dragon on helvetin paska jäbä, se välittää vittu huumeita", Luhan älähti ja yritti repiä repun takaisin.

Hetken nainen kolusi repun sisältöä, heittäen pari vaatekappaletta likaiselle lattialle. Hän takavarikoi myös täyden, sinetöidyn viinapullon. Sehun kysyi, että eikö Luhanin pitänyt olla jo kuivilla, mutta toinen vaan kohautti olkapäitään vastaukseksi. Lopulta Luhanin itse tehty ase tuli esiin.
"Te molemmat tulettekin sitten mukaamme", mies sanoi pöhöttyneellä äänellä ja otti riuskasti kiinni Luhanin hartiasta.
"Vittu nyt Luhan! Miten sä ajattelit muutenkaan salakuljettaa ton koneeseen", Sehun tivasi rullatessaan vartioiden mukaan.
"Mulla oli diili G-Dragonin kanssa, mut se äpärä petti mut", Luhan murahti ja potki vartijaa sääreen.

Matkamuistoja tutkiva Minseok huomasi ongelmatilanteen ja hän mietti, että miten hän saisi toiset vapaaksi. Poika laski lumisadepallon käsistään takaisin pöydälle ja hän lähti juoksemaan toisten luo.

Sillä välin Yixing teki tuttavuutta erään pienen tytön kanssa, joka oli kadottanut vanhempansa. Hän piti tätä kädestä ja söpötti kiinaa, sillä lapsi oli myös kiinalainen. Toistuvasti poika yritti kysyä, missä tytön vanhemmat olivat, mutta tyttö vain parkui naama punaisena. Yixing pelkäsi, että toisella olisi jokin hätä, mutta lapsi ei suostunut sanomaan mitään.

Joku vanhempi nainen näki tilanteen ja tuli kysymään, oliko kaikki hyvin. Yixing selitti tilanteen, mutta nainen näytti epäilevältä. "Minä voin kyllä etsiä hänen vanhempansa. Kiinan lentohan on lähdössä kohta, sinun pitäisi kiirehtiä."
Yixing ei päästänyt tytön kädestä irti. "En ole menossa Kiinaan!"
"Miksi sitten olet täällä? Lapsia kidnappaamassa?"
Nyt Yixing päästi lapsen irti niin kuin siinä olisi ollut tarttuva tauti. "Eikö ole aika rasistista olettaa, että kiinalaiset menevät aina Kiinaan? Kai meilläkin on oikeus mennä minne haluamme? Ja entä tämä lapsi sitten? Hänkin on kiinalainen ja haluan auttaa!"
"Turpa tukkoon, nuori mies", muori ärähti. "Vartijat, täällä on kidnappaaja!"