Reborn

Luku 5: Vanhat ystävät

3 vuotta myöhemmin...

Sonic vilkaisi Silveriä, joka tuijotti alas pilvenpiirtäjän katolta.

"Onko tämä varmasti paras kohta kokeilla?" Silver kysyi, pieni epävarmuus hänen äänessään. Sonic ei ollut menettänyt virnistystä kasvoiltaan. Hän nyökkäsi ja nappasi lautansa. Sonicilla oli keltainen rauta-asu, samankaltainen, kuin Silverin valkoinen.

"Nyt karataan tästä kaupungista!" Sonic virnisti ja hyppäsi lautansa päälle. Hän hyppäsi alas ja lähti leijulaudallaan leijailemaan ympäri kaupunkia. Silver nielaisi ja otti lautansa, seuraten Sonicia. Hän ei oikein vielä hallinnut leijulautailua. Se oli uusinta teknologiaa aikapoliiseille ja Silver oli aina ollut huono opettelemaan käyttämään uutta teknologiaa.

"Olet liian hidas!" Sonic huusi Silverille. Silver virnisti ja kaasutti Sonicin vierelle. He jatkoivat leijuntaa ympäri Republico – kaupunkia. Kaupunki loisti upeasti auringonnousussa. Hopeiset rakennukset loistivat turkooseja valoja ja mainoskyltit valaisivat menomestoja ja klubeja, jotka sulkivat juuri ovensa kello neljältä. Mutta Sonic ja Silver olivat juuri tämän takia heränneet. He pääsisivät kokeilemaan leijulautoja auringon noustessa. He pysähtyivät lopulta erään pilvenpiirtäjän katolle. Sinisessä hupparissaan, punaisissa tennareissaan ja nörttilaseissaan juokseva Tails heilutti käsiään kahdelle aikapoliisille.

"Toimivatko ne?" Tails huusi. Sonic hyppäsi laudalta pois katolle ja sanoi:

"Tosi hyvin! Aivan loistavasti! Näitä kehtaa käyttää muillakin tehtävillä"

"Entäs sinä, Silver?" Tails kysyi, "pyrin saamaan mahdollisimman monta mielipidettä. Nykyään, kun toimii aikapoliisien teknologiankehittäjänä, täytyy pohtia tarkkaan kaikkia vaihtoehtoja. Teknologia on kuitenkin aika suuressa osassa niin työnne, kuin imagonne kanssa" Silver vain heilautti kättään ja nojasi lautaan.

"Nämä ovat täydelliset, Tails. Ylitit taas itsesi", Silver sanoi ja haukotteli hieman, "olen kieltämättä väsynyt. Heräsin jo kahdelta, joten... unet maistuisivat nyt"

"Minä jatkan vielä kehittelyä, mutta menkää te vain nukkumaan", Tails sanoi. Silver heilautti kättään Sonicille ja hyppäsi laudan päälle. Hän lähti lentämään kotiin. Sonic teki sanoin.

Mitä oli siis käynyt? Sonic oli opiskellut aikapoliisiksi. Hän oli nyt kaupungin parhaimpia aikapoliiseja ja hän oli onnistunut työssään oikein hyvin. Hän ja Silver olivat nykyään hyviä ystäviä ja he viettivät kolmestaan aikaa Tailsin kanssa aika paljon. Sonic oli nyt 20 – vuotias, kuten Silverkin. He molemmat olivat kasvaneet parissa vuodessa melkein aikuisiksi, vaikka olivathan he todella lapsellisia aina välillä. Tails taas oli jo 14 – vuotias. Sonic vitsaili aina huvikseen Silverin kanssa siitä, että Tailsin murrosikä tulisi olemaan tosi pahaa aikaa. He miettivät, minkälainen olisi teiniangstinen Tails.

Sonicilla oli nykyään myös oma koti. Hän sai sen oikeastaan työsuhteen kautta. Se oli upea kattohuoneisto, jossa Sonic viihtyi todella hyvin. Se oli oikeastaan paljon mukavampi, kuin hänen lapsuudenkotinsa linnassa. Tämä oli moderni ja hieno paikka asua. Ja näköalat olivat todella kauniita. Kun Sonic palasi kotiinsa, hän kävi suihkussa ja käveli parvekkeelle, katsellen heräilevää kaupunkia. Sonic kosketti kaulaansa ja hätkähti. Hän oli unohtanut monia tärkeitä asioita parin vuoden sisällä, mutta nyt hänen mieleensä tulvi uskomattoman paljon muistoja. Hän nimittäin kosketti kaulassaan olevaa hopeista pientä pilliä. Se oli ollut hänen kaulassaan koko ajan. Sonic oli kokonaan unohtanut pillin olemassaolon. Ei hän kauheasti räpläillyt sitä. Sonic repäisi pillin pois kaulastaan ja katseli sitä hetken. Missähän Amy oli tällä hetkellä? Tai Espio, Blaze, Cream ja Vanilla? Äidilleen Sonic kirjoitti joka viikko, mutta... Sonic kaipasi Amya. Hänen oli myönnettävä se. Uskomatonta, että hän oli melkein unohtanut Amyn.