Reborn

Luku 15: Viimeinen taistelu

Pari viikkoa meni odotellessa. Maria oli kauhean huolissaan ja pyöri koko ajan teknikkojen leikkaussalin ulkopuolella. Tails nukkui ja söi vähän, mutta hän halusi kovasti keskittyä Shadow'n korjaamiseen. Sonic yritti saada ystäväänsä edes vähän lepäämään, mutta Tails ei halunnut jättää Shadow'ta kesken. Onneksi muut teknikot jatkoivat töitä Tailsin levätessä. Infinite taasen sai koko ajan ikäviä katseita peräänsä, vaikka Rookie piti hänen puoliaan. Pahimmat katseet tulivat tietysti Rookien äideiltä. He eivät olleet vielä tietenkään kunnolla puhuneet "vävypoikansa" kanssa, mutta he aina välillä huomauttivat siitä, miten epäaito Infinite oli. He sanoivat usein ohimennen Rookielle, Tuo poika vielä särkee sydämesi tai hän on loppujen lopuksi paha. Rookie ei uskonut näitä juttuja, vaan nukahti aina ilomielin iltaisin Infiniten viereen, painautuen tämän rintaa vasten. Hän ei ikinä voisi uskoa, että joku niin ihana, kuin Infinite, pystyisi tekemään mitää pahaa Rookielle.

Kun Shadow viimein pääsi ulos leikkaussalista, hän tosiaan oli hiukan muuttunut. Hänen muuten punainen, hohtava silmänsä oli nyt muuttunut keltaiseksi. Muita ulkoisia muuttumisen merkkejä ei ollut, paitsi selästä poistettu logo. Mutta sisäisiä merkkejä oli. Ja ensimmäisen he tajusivat heti, kun Shadow näki Marian. Shadow ryntäsi halaamaan häntä. Maria kumartui Shadow'n tasolle ja halasi tätä takaisin, hymyillen.

"Nyt olet oma itsesi, vai mitä?" Maria kuiskasi. Shadow nosti katseensa ja nyökkäsi.

"Lupaan olla sinun rakkautesi arvoinen, Maria. Nyt tällä kertaa," hän sanoi. Shadow siirsi katseensa Sallyyn ja sanoi: "anteeksi se, mitä tein"

"Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi", Sally sanoi ja laittoi kädet puuskaan, "tohtori Robotnik oli tuon käytöksesi takana. Ja hienoa, että olet taas oma itsesi" Tails ojensi Sallylle pienen koeputken.

"Otimme samalla kantasolusi pois. Otimme sen pois jo päiviä sitten eli se on kuollut, eikä siitä ole mitään hyötyä, mutta jos haluat..." Tails sanoi. Sally nappasi koeputken ja katseli sitä hetken.

"Voimmeko joka tapauksessa polttaa tämän?" hän kysyi.

Kun he istuivat illallisella, Shadow päätti kertoa koko Eggmanin suunnitelman:

"Muistan, kun heräsin tohtori Robotnikin laboratoriosta. Se sijaitsee siellä, missä entinen vallankumousryhmämme kokoontui. Muistatte varmaan sen paikan?" he nyökkäsivät, "tohtori Robotnik ajatteli, että sieltä häntä ei ikinä osattaisi etsiä. Hän oli silloin jo kehitellyt Infiniteä ja pyysi minua antamaan kantasolujani hänelle. Tohtori Robotnik sanoi, että hän voisi vallata maailman kaaossmaragdeilla ja että minä ja Maria saisimme olla osa sitä maailmaa. Se tuntui niin houkuttelevalta ajatukselta... vaikka nyt en missään nimessä enää haluaisi sitä. Mutta silloin siinä oli jotain..."

"Se johtui ohjelmoinnistasi", Silver sanoi, "älä enää mieti sitä. Jatka"

"Joka tapauksessa tohtori Robotnik alkoi kehitellä robottikehoani enemmän ja enemmän. Kehitimme samalla Infiniteä. Olen pahoillani, mutta en voi kertoa sinusta kauheasti", Shadow sanoi ja kääntyi katsomaan Infiniteä, "minun tehtäväni oli selvittää, missä te kaikki sijaitsitte ja tohtori Robotnik suunnitteli sinua. Luin kerran paperisi läpi, mutta ne olivat vain tieteellistä hölynpölyä. En ymmärtänyt niistä mitään"

"Entäs tämä sitten?" Infinite kysyi ja näytti kaulassaan olevaa hohtavaa korua.

"Phantom Ruby? Se oli itseasiassa yksi auringon palanen", Shadow sanoi, "pidin sen muistona. Tarut siitä, että aurinko halkesi 7 osaan, oli valetta. Oikeasti se hajosi kahdeksaan ja minä pidin sen kahdeksannen itselläni. Se oli ensimmäinen, joka osui maahan, joten se sai voimakseen todellisuuden. En ajatellut, että tarvitsisin sitä mihinkään. Loin sillä vain silloin tällöin huvikseni todellisuuksia, missä Maria oli vielä elossa" Maria hymyili pikkuisen.