Reborn

Luku 16: Epilogi

Kahden vuoden päästä

Amy katseli itseään peilistä. Hän näytti ihan hyvältä. Tosin hänestä kiharat eivät sopineet hänelle, mutta Sally sanoi, että ne olisivat tosi nätit. Ja Nicolekin oli sanonut... ja Silver ja Espio... Okei, ehkä ne olivat ihan hyvin. Sally laittoi hunnun Amyn pään päälle ja siisti hänen valkoista leninkiään.

"Jännittääkö?" Sally kysyi.

"Jännittää... muistatko, miten sinun ja Sonicin häät päättyivät?" Amy kysyi, "en halua, että Eggman hyökkää taas. Hän on ollut sen Time Eater tapauksen jälkeen ihan hiljainen. Pelottaa, että hän hyökkää juuri tänään"

"Ei hyökkää. Eggman on kuulemma nähty Avaruusvaltion lähellä ja sehän on satojen kilometrien päässä täältä", Sally sanoi, "sinä ja Sonic rakastatte toisianne. Se siunatkoon nämä häät" Amy hymyili pikkuisen. Silloin ovelta kuului koputus. Nicole kurkkasi ovesta ja sanoi:

"Nyt olisi aika mennä..." Sally ojensi Amylle punaisia ruusuja täynnä olevan kukkakimpun ja auttoi hänen huntunsa kanssa. Amy käveli varovasti ulos huoneestaan ja tuli kirkon aulaan. Mekossa oli tosi pitkä laahus, joka vaikeutti Amyn kävelyä. Amy huomasi, että hän kiinnitti asioita ihan vääriin asioihin. Hän oli pian menossa naimisiin ja hän mietti, Olisiko pitänyt hommata lyhyempi laahus? Oliko tämä ihan normaalia? Sally ja Nicole avasivat kirkon ovet ja Amy lähti kävelemään alttarille. Amy nosteli laahustaan. Olisi noloa kaatua omissa häissään. Varsinkin, kun hän oli menossa naimisiin prinssin kanssa. Amy katseli vieraita ja hymyili nähdessään Tailsin. Hän istui yhdessä Creamin ja Vanillan kanssa. Ja heidän vieressään olivat Espio ja Silver ja heidän yksivuotias poikalapsensa sekä tietysti Melody. Amy vilkaisi oikealle ja näki Marian ja Shadow'n. Shadow taisi nykyään olla Marian neuvonantaja. He hallitsivat viisaasti Avaruusvaltiota. Blaze istui Sallyn, Nicolen, Rookien, Charmyn ja Vectorin kanssa. Heidän edessään istui kuningatar Aleena, seuranaan Manic ja Sonia. Sonia oli alussa ollut hyvin epäileväinen Sonicin ja Amyn yhteisestä tulevaisuudesta, mutta nyt hän oli mitä onnellisin. Hän hymyili rohkaisevasti Amylle. Ja kun Amy siirsi katseensa eteen, hän näki Sonicin, tulevan aviomiehensä. Sonic ojensi kätensä Amylle ja virnisti hänelle, iskien silmää. Tyypillistä Sonicia... Amy otti Sonicin kädestä ja nousi alttarille. Pappi alkoi lukea rukousta.

Melody, Cream ja Rookie istuivat kolmestaan linnan tanssisalin nurkassa sohvilla ja juttelivat. Muut juhlivat päivän paria ja kehuivat, kuinka upea pari Sonic ja Amy tosiaan olivat. Melody, Cream ja Rookie eivät olleet oikein juhlatuulella. Ilta alkoi laskea, kun Melody viimein puhui:

"Olen huolissani eräästä..."

"Kenestä?" Cream kysyi. Melody nosti katseensa heihin ja sanoi:

"Infinitestä. Oletteko ajatelleet häntä?" Melody vilkaisi Rookieta, joka näytti yhtäkkiä todella surulliselta.

"Mietin häntä joka päivä..." Rookie kuiskasi.

"Minäkin mietin häntä aika usein. Mutta en tietenkään yhtä paljon, kuin Rookie", Cream myönsi, "missähän hän on? Onkohan nyt siis... kokonaan paha?"

"Varmaan on..." Melody sanoi ja nojasi käsiinsä, "tuskin hän edes muistaa meitä"

"Oletteko yrittäneet puhua vanhemmillenne ja... tiedättehän, yrittäneet saada heitä etsimään Infiniteä?" Cream kysyi. Melody ja Rookie pudistivat molemmat päätään.

"Isäni sanovat, että ei ole mitään järkeä ruveta kerjäämään tappelua. He eivät halua etsiä Infiniteä", Rookie vastasi. Cream vilkaisi taakseen ja katsoi, kuinka Vanilla jutteli Silverin, Espion ja Blazen kanssa.

"Meidän pitäisi lähteä etsimään häntä", Cream sanoi. Melody ja Rookie nostivat katseitaan yllättyneinä, "meidän pitäisi oikeasti! Tämä ei ole mikään random ehdotus. Sinähän lupasit Infinitelle, että tulet hakemaan hänet pois, Rookie. Infinite on ystävämme ja tosi tärkeä meille. Jos nuo yhdet eivät halua tulla mukaan – olkoon niin. Me olemme kuitenkin jo aika vanhoja ja osaamme huolehtia itsestämme" Rookie vilkaisi Melodya. Heidän huulilleen nousi pieni hymy ja he nousivat innoissaan ylös.

"Olen kuullut, että Eggman on nähty Avaruusvaltion lähittyvillä. Jos aloittaisimme etsinnät sieltä?" Rookie ehdotti.

"Hyvä idea. Jos lähdemme nyt, olemme siellä aamunkoitteessa", Melody sanoi. He katsoivat hetken toisiaan.

"Olemmeko oikeasti tekemässä tätä?" Cream, "kai te tajuatte, mihin vaaroihin me olemme menossa?"

"Totta kai tiedämme", Rookie sanoi, "siksi minä ainakin lähden mukaan"

"Ja minä. Ei hukata enää hetkeäkään. Meillä on lupaus täytettävänä", Melody sanoi, "mennään"

Silver, Espio, Vanilla, Sonic ja Amy juttelivat tanssilattian vieressä.

"Vein jo poikamme nukkumaan. Blaze lupasi yrittää saada hänet nukahtamaan", Silver naurahti.

"Joo, me lykkäämme ainakin lastentekoa, jos mun täytyy valvoa kaikki yöt pienen lapsen kanssa", Sonic virnisti. Amy tökkäsi häntä kyynärpäällään. Silloin Sally ja Nicole juoksivat heidän luokseen.

"Rookie, Melody ja Cream ovat lähteneet!" Sally sanoi hädissään.

"Minne? Mistä sinä puhut?" Silver kysyi. Sally ojensi heille lapun.

"He jättivät vain tämän lapun!" hän sanoi.

Vanhemmat

Te ette tee mitään Infiniten eteen. Juhlitte vain ja kuvittelette, että kaikki on hyvin, vaikkei ole. Me lähdemme etsimään Eggmania ja Infiniteä, emmekä lepää, ennen kuin Infinite on taas oma itsensä. Me yritimme saada teidät mukaan, mutta te olette selkeästi seikkailunne seikkailleet. Nyt on meidän vuoronne. Toivottavasti ymmärrätte valintaamme. Älkää olko huolissanne. Jos tekin pystyitte tähän, miksemme mekin?

Rookie, Melody ja Cream

"Meidän on heti lähdettävä perään!" Nicole sanoi peloissaan, "he eivät tiedä, mihin he ovat joutumassa! Voi luoja, jos he ovat jo kerenneet kauas. Ovatkohan he olleet jo monta tuntia poissa? En ole nähnyt heitä juhlien alkamisen jälkeen..."

"Hei, rauhoittukaa", Sonic nauroi, "mun mielestäni heillä on pointti. Emme mekään mitään kauhean vanhoja olleet, kun lähdimme kotoa seikkailemaan"

"Tässä on seikkailu kaukana", Nicole sanoi vihaisena.

"Ajattele nyt. Tails oli 12, kun hän lähti kanssamme Atomikaupungista – aivan kuten Melody nyt. Ja Amy oli 17, kun hän karkasi kotoa – Rookie on myös 17 nyt. Ja Cream on jo 20 – aivan kuten Espio silloin", Sonic sanoi, "teinä en murehtisi heidän peräänsä. He ovat fiksuja ja auttavat toisiaan. Eivätköhän he tiedä, mitä tekevät" Nicole huokaisi ja katsoi Sallya.

"Kai se on niin..."

Rookie, Melody ja Cream kävelivät metsikön läpi ja vilkaisivat vielä kerran taakseen.

"Tästä ei sitten ole paluuta", Cream varoitti.

"Älä nyt jaksa enää. Me teemme tämän nyt", Melody sanoi, "eli siis... kuljemme tämän aavikon läpi, kunnes tulemme Republicoon, josta otamme junan Avaruusvaltioon"

"Juuri niin... kai meillä on tarpeeksi vettä mukana?" Rookie kysyi. He nyökkäsivät, "hyvä, sillä tästä on tulossa pitkä matka"

"Mehän olemme aamulla perillä", Melody sanoi, "ainakin minun laskujeni mukaan"

"En tarkoittanut pelkästään tätä matkaa..." Rookie sanoi. He lähtivät kävelemään aavikkoa pitkin, "hei, odottakaa" Rookie nosti nyrkkinsä kohti Melodya ja Creamia.

"Mitä nyt?" Cream kysyi.

"Nyrkkitervehdys. Fist bump", Rookie virnisti. Melody naurahti ja painoi nyrkkinsä vasten Rookien nyrkkiä, Cream teki samoin.

"Olette tosi lapsellisia", Cream huomautti. Aavikolla käveli kolme hahmoa, punaine, valkoinen ja oranssi hahmo. Tuuli oli kova, ei kuitenkaan kylmä. Olihan aavikko tajuttoman kuuma ja kuiva, vaikka olikin ilta. Korppeja ei onneksi lennellyt tähän aikaan illasta. Mutta näillä kaveruksilla ei ollut aikomuskaan vielä kuolla nestehukkaan, ei nyt. Heidän kenkänsä uppoutuivat hiekkaan korkoineen ja varsinkin Melodyn valkoiset vaatteet olivat pikkuisen mutaiset. Olihan se tarttunut metsästä, josta Melody oli rämpinyt ja nyt se kuivui hänen valkoiselle mekolleen. Hiekkamyrskyjä ei onneksi ollut, joten oli helppo jatkaa matkaa. He tiesivät, että hiekkamyrskyt tulisivat käymään päivä päivältä pahimmiksi ja vesi todennäköisesti loppuisi. Muuten he juoksisivat, mutta se veisi heiltä kaiken voiman. Pakko oli kuitenkin jatkaa. He olivat tehneet lupauksen... eivätkä he rikkoisi sitä lupausta.