Komea Kusipää

~1~

Katseeni osui tummaan hahmoon joka istui penkillä muutaman metrin päässä minusta. Jatkoin matkaani hitaasti eteenpäin ja tajusin että hahmo oli Ashton. Ash istui penkillä, katsoi käsiinsä, samalla kun teki niillä jotain. Hänellä oli yllään musta huppari jota peitti musta takki. Hupparin huppu oli hänen kasvojensa suojana. Lähestyin Ashtonia ja pysähdyin hänen kohdalleen.

"Mitä sä teet?" kysyin varovasti, sillä en halunnut säikäyttää häntä. Ash säpsähti ja nosti äkkiä katseensa saaden hänen tummanruskeat hiuksensa heilahtamaan hupun alta hieman näkyviin. Ash piilotti äkkiä kätensä auki olevan takin sisään.

"Cecilia, mitä sä täällä teet?" Ash kysyi yllättyneenä sivuuttaen täysin kysymykseni. Näin hänen sinisten silmiensä hohtavan himmeän katulampun valossa. Pystyin myös erottamaan hänen komeat kasvonpiirteensä.

"Mä oon menossa kotiin, olin Emilyllä", vastasin seisoen edelleen hänen edessään. "Mikset sä muuten tullut?" kysyin ja yritin hakea katsekontaktia hänen kanssaan, mutta Ash vältteli katsomasta silmiini.

"Mm mulla oli yks juttu hoidettavana", Ash kertoi matalalla äänellä ja nousi eteeni seisomaan piilotellen vieläkin käsiään. Tuo vastaus tarkoitti että hän ei halunnut kertoa enempää. Pystyin aistimaan että hänellä ei ollut kaikki ihan kunnossa. Näin kuinka Ashin rintakehä kohosi ja laski hänen hengityksensä myötä, sillä olin häntä muutamia senttejä lyhyempi.

"Mitä sulla on kädessä?" Näin Ashin kurtistavan hieman kulmiaan ja laskevan sitten katseensa alas.

"Äh.. ei mitään", Ash tuhahti naurahtaen ja nosti katseensa takaisin kasvoihini. "Ei mitään tärkeää", hän jatkoi vähän hermostuneena. Mumisin vain jotain epämääräistä vastaukseksi.

"Mennäänkö, voin saattaa sut kotiin?" Ash ehdotti vaihtaen puheenaihetta. Häntä vaivasi jokin, mutta hän ei halunnut kertoa siitä minulle.

"Hyvä on", huokaisin näyttäen kuitenkin edes vähän iloiselta.

"Cecilia.. mä oon oikeesti ihan kunnossa. Ja se mitä mulla on.. no se on vaan yks juttu minkä sain yheltä tyypiltä", Ash yritti vakuuttaa minulle. Niin, mutta mikä juttu? Tein pienen feikin hymyn hyväksymisen merkiksi. En halunnut udella enempää, eihän asia minulle kuulunut.

Kävelimme rauhassa kahdestaan yön hiljaisuudessa katulamppujen valossa asuinalueelle ja kotini pihaan. Kumpikaan meistä ei puhunut mitään ennenkuin olimme jo meidän etuovellamme ja olin jo ehtinyt avata oven.

Kävelin kotiini, mutta jäin vielä ovelle seisomaan. "Kiitos kun saatoit mut. Lupaathan tulla seuraavalla kerralla meidän mukaan hengaamaan johonkin? Oot jääny jo liian monta kertaa pois."

"Joo, mä lupaan. Nähdään taas Cecilia. Kauniita unia", Ash sanoi katsoen minua silmiini hänen ihanilla sinisillä silmillään.

"Kauniita unia", vastasin hymyillen ja suljin hiljaa oven. Talossa oli sammutettu kaikki valot ja otin pimeässä tennarini pois ja ripustin takkini naulakkoon.

Hiippailin puhelimeni kanssa yläkertaan huoneeseeni ja suljin oven. Laitoin valot päälle ja kävelin peremmälle. Pesin hampaani huoneen vessassa ja harjasin hiukseni. Vaihdoin korkeavyötäröiset tummansiniset farkkuni ja harmaan hupparini yöhousuihin ja toppiin. Otin vielä koruni pois ja laitoin ne työpöytäni päällä olevaan korutelineeseen.

Suljin verhot, sammutin valot ja kävelin sänkyyni peiton, viltin ja tyynyjen sekaan. Haukottelin syvään ja nukahdin.

---

Oli myöhäinen aamu, olin huoneessani juoksuhousut ja musta suuri huppari päälläni kun kuulin ulko-oveen koputettavan. Nousin ylös, jätin puhelimeni sängylleni ja harpoin alakertaan. Epäröimättä kävelin suoraan ovelle ja avasin sen.