"Ashton lupaa ettet enää ikinä suostu tähän", pyysin parhaalta kaveriltani pyyhkiessäni verta hänen poskipäästään koulun vessassa jossa kukaan ei lähes koskaan käynyt. Ashtonia sattui haavat, sen näki hänen ilmeestään, mutta hän ei halunnut sanoa sitä ääneen.
"Ceci mun piti tehä se, Caran vuoksi. Mä toivon et pystyt ymmärtää mua vaikka asiat ei menny ihan niin kun olisit halunnut", Ashton sanoi ja vältteli katsomasta silmiini.
Nappasin uuden palan vessapaperia ja kostutin sitä hanan alla. Sitten pyyhin sillä Ashin ranteessa olevaa verihaavaa.
"Sulle ois voinu käydä tosi huonosti, siis vielä huonommin kun nyt", sanoin. Ashilla oli mustelmia ympäri kehoa ja verta oli tahriintunut vähän joka puolelle niin että oli vaikea erottaa missä oli haava ja mihin verta oli vain sotkeutunut.
"Ceci kiitos että sä jaksat huolehtia musta."
"Tottakai mä jaksan, oot mun paraskaveri." Iina ei kestä nähdä lainkaan verta, joten hänen oli pakko lähteä kotiin. Emily meni uusimaan kokeensa että hän pääsisi kurssista läpi kun väitin että pärjäisimme kyllä kahdestaankin Ashtonin kanssa.
"Mm.."
Kello oli vajaa kaksi kun Ash oli vihdoin siinä kunnossa että hän ei näyttänyt ihan kuolleelta, vaikka oli edelleenkin täynnä mustelmia. Adleria en ollut edes nähnyt tappelun jälkeen ja olin salaa huolissani hänestä. Sitä en kyllä Ashille kertoisi.
---
Makasin lauantaiaamuna sängyllä puhelin kädessäni ja vain tuijotin sen näyttöä. Joku oli juuri laittanut minulle tuntemattomasta numerosta viestin:
Voitaisko jutella?
Kuka sä oot? lähetin viestin. Kuka hullu oli saanut numeroni?
Adler.. sain viestin josta tiesin heti että en halunnut jutella hänen kanssaan. Adler ei ollut perjantaina ollenkaan koulussa tai en ainakaan nähnyt häntä, mutta ei kyllä Ashtonkaan ollut.
Siinä tapauksessa en todellakaan! lähetin tippaakaan epäröimättä vastauksen.
Hei pliis.. vastaa mulle kun soitan sulle :/
En mä halua! En olisi ikinä voinut tehdä niin Ashtonille ja minun piti olla Ashtonin puolella, ei Adlerin.
Nähään sitten, vaikka teillä..?
Ei!!!
Haluun vaan jutella ://
Mä en, jätä mut rauhaan!
---
Koko päivän vain makasin sängylläni ja kävin välistä syömässä. Illalla kun olisi pitänyt mennä nukkumaan, minulla oli niin paljon energiaa etten pystynyt kuvitellakaan nukkumaan menoa. Vaihdoin vaatteeni sellaisiksi että kehtaisin käydä pienellä lenkillä, vaikka tuskin kukaan näkisikään minua, sillä kello oli jo kymmenen ja ulkona oli pimeää.
Laitettuani takin päälle ja kengät jalkaan, avasin oven. Katsoin alaspäin ja minulla kesti hetken aikaa tajuta että joku seisoi edessäni. Nostin katseeni ja näin Aderin. Vetäydyin äkkiä takaisin sisälle ja yritin vetää oven perässäni kiinni, mutta Adler oli nopeampi ja laittoi jalkansa väliin.
"Älä mee", hän pyysi. En vastannut mitään katsoin vain kun Adler veti oven kokonaan auki.
"En halua että pelkäät mua", hän sanoi. En uskaltanut edes katsoa häntä.
"Et ihan oikeesti tuu tänne. Mä en halua jutella sun kanssas", päästin suustani.
"Mä en haluu että välttelet mua. Mä ihan oikeesti välitän susta, mulla on tunteita sua kohtaan", Adler vakuutti ja sai minut nostamaan katseeni hänen silmiinsä.
YOU ARE READING
Komea Kusipää
Teen FictionAdler odotti hetken hiljaa ja väistyi sitten tieltäni, mutta ennenkuin ehdin lähteä jatkamaan matkaani, hän kuiskasi korvaani pehmeällä äänellään: "Oot muuten söpö, jos et sitä tiennyt." Kävelin pois hämmennyksen vallassa ja olin täysin varma että p...