Komea Kusipää

~14~

"Ceci mistä oot kuullut mun veljestä?" Adler kysyi vaativalla äänellä. Hän oli muuttunut hetkessä vihaiseksi ja säikähdin hänen vahvaa äänensävyä.

"Mit-"

"Vastaa mulle. Mistä tai keneltä oot kuullu mun veljestä", Adler vaati uudelleen. Painauduin lähemmäs seinää. Adler nousi ylös ja veti minut mukanaan. Hän työnsi minut seinää vasten ja jäi seisomaan eteeni tukkien pakoreittini. Epäröin kauan sanojani.

"Jasonilta", vastasin katsoen Adlerista ohi. Käytävällä ei ollut meidän kahden lisäksi ketään muita. Että minun pitikin tulla koulun hiljaisimmalle käytävällä, jossa kukaan tuskin lähes koskaan liikkui.

"Mä niin tapan sen jätkän", Adler sanoi vihaisena.

"Älä viitti, se ei ollut se juttu. Miks sun veljellä oli huumeita? Tajuutko yhtään miks mun frendit jatkuvasti varottelee susta?"

Adler huokaisi kiihtyneenä ja puri huultaan. Hän yritti väkisin rauhottaa itseään.

Adler keräsi hetken itseään sanojaan varten. "Ceci älä ala pelkäämään mua äläkä välttelemään. Mulla on oikeesti tunteita sua kohtaan."

"Tässä ei tuu toimimaan yhtään mikään, ei ees kaveruus. Sä oot ihan väärää seuraa mulle! Mä oon onnellinen kun saan olla mun kavereitten kanssa ja pitää hauskaa, mutta sun takia ne kaverit alkaa vihaa mua."

"Älä anna niitten määrittää mua", Adler pyysi.

"Miten sä voit ees sanoa noin? Sä oot ihan sekasin! Miks sä oot ees salannu multa nää huumejutut?" kysyin koventaen ääntäni.

"Oo nyt hiljempaa, jooko? En halunnu kertoo sun reaktion takia, okei? Halusin että eka tutustuisit muhun. En mä oo tällanen. En oo sellanen kun mun veli", Adler puolusteli ja yritti vakuuttaa minua.

"Miks aloit kiusaa Caraa?" kysyin hieman rauhoittuneempana.

"Cara oli se joka nää jutut käräytti kytille", Adler vastasi hiljaa.

"Halusit kostaa sille", totesin pettyneenä. Poika haki katsekontaktia kanssani ja vihdoin suostuin katsomaan häneen. Hän katsoi minua aavistuksen surua silmissään.

"Luota muhun. En mä oo niin paha ihminen mitä luulet. "

"Mä en usko sua, eikä mun frenditkään usko", väitin. "Mitä toi äskeinenkin oli? Työnsit mut seinään ja estit mun pakoreitit. Jos en ois vastannu siihen mitä vaadit, oisit varmaan hakannu mut."

"En olis."

"No kiva tietää", tuhahdin vihaisena.

"En oikeesti olis. En todellakaan olis tehny niin sulle?" Adler vakuutti.

"Tohonko mun pitäis uskoo? Hyvä sun nyt on sanoa kun tilanne on jo ohi."

"Anteeks."

"Sä lupasit ettet enää suutu mulle", muistutin määrätietoisena. Adlerkin taisi muistaa, sillä hän näytti hetkessä katuvalta.

"Mut sä et pysty siihen. Sä tuut suuttumaan mulle vielä monta kertaa. Sä et pysty pitämään lupauksia", jatkoin.

"Kyllä mä pystyn. Sä saat mut vaan niin sekasin että en ees tajuu mitä teen. Haluun vaan sut. Cecilia mä välitän susta", Adler sanoi surullisella äänellä ja katsoi minua suoraan silmiini. Hän näytti niin surulliselta ja epätoivoiselta että olisin halunnut halata häntä ja sanoa:'Niin mäkin välitän susta, välitän ihan liikaa.' Mutta en sanonut mitään, en sanaakaan. Laskin katseeni ja kyynel vierähti poskelleni. Puristin silmäni kiinni. En halunnut itkeä nyt. Halusin itkeä vasta sillon kun olisi yö ja saisin maata yksin pimeässä huoneessani. Sillon voisin päästää ihan kaiken ulos, antaa vain tunteiden virrata niinkun ne halusivat.