Komea Kusipää

~4~

"Ash lupaatko vastaa rehellisesti jos kysyn sulta jotain?" kysyin Ashtonilta istuessamme kahdestaan ruokalan pöydässä.

"Kuulostaa kysymykseltä johon en halua vastata", Ash totesi.

"Pliis", pyysin ja katsoin häntä anellen. Ashton naurahti ja myöntyi.

"Miks sä ja Chadwin ette oo väleis?" kysyin tarkkaillen hänen reaktiota. Tiesin että Chadwin oli halunnut etten mainitsisi hänestä Ashille, mutta omaatuntoani painoi jo kolmen päivän salailu siitä kun olin kuullut että Cara joutui laitokseen. En halunnut jutella Chadwinin kanssa salaten sitä Ashilta.

Ash katsoi minua tyynenä takaisin ja pysyi vaiti hetken aikaa.

"Ceci mitä ihmettä? Mistä sä tiesit?"

"Juttelin Chadwinille, Cara on laitokses. Mut pliis vastaa mulle, miks ette oo väleis." Ashtonin ilme muuttui hetkessä järkyttyneeksi.

"Mitä Cara on tehny? Ei rutto..", Ashton nousi äkkiä seisomaan, nosti tarjottimen ja palautti sen matkalla astioidenpalautuspisteelle. Tein samoin. Sitten hän suorastaan juoksi ulos ruokalasta ja suuntasi matkan koulun oville. Juoksin hänen perässään ja pysäytin hänet ovilla.

"Ashton rauhotu!" huusin ja yritin saada poikaan jotain järkeä. Tartuin häntä kädestään ja kävelin hänen eteensä.

"Mitä sä aiot?!" huusin hänelle.

"Ceci mun on pakko mennä. Mä en jätä sitä tyttöä yksin. Mun on pakko saada tietää mitä se on menny tekemään. Mun on pakko. Ceci mä meen nyt, nähään myöhemmin."

"Ashton älä mee", pyysin ja puristin hänen kättään yhä tiukemmin. "Älä mee."

"Sori Cecilia", hän sanoi, vetäisi kätensä irti minun otteestani ja lähti. Jäin vain seisomaan ja näin kuinka hän hävisi pois näkyvistäni.

"Mitä vitsiä Ceci, mihin Ash hävis? Suututitsä sen?" Iina kysyi jonkun matkan päästä ja sai minut kääntymään häntä kohden. Katsoin häntä ahdistuneena ja pudistin päätäni. Iina käveli luokseni.

"Se meni ettimään Caraa..", sanoin hiljaa. Iina näytti hetkessä myötätuntoiselta katsoessaan minua surullisesti.

"Kuulin just ruokalas et Cara oli satuttanu itteään vissii aika pahasti ja nyt se on laitokses", Iina sanoi hiljaa.

"Ai että.. nättejä tyttöjä", kuulin tutun äänen joka keskeytti keskustelumme Iinan kanssa. Siirsin katseeni Iinasta ohi Adleriin. Iina kääntyi ympäri.

"Kas.. Cecilia ja.."

"Iina", Iina sanoi kyllästyneenä ja kallisti hieman päätään.

"Tulisko neidit hengaa tänää ostarille?" Adler kysyi katsoen jostain syystä erityisesti minua.

"Nyt ei oo hyvä hetki, voitko häipyä. Mut sun ja sun idioottien frendies kaa, vai? Ei kiitos", vastasin.

"Niin.. tai siis minä, Josh, Oliver, Gracie ja Vivian", hän sanoi ja päästi kasvoilleen oikein kiltin ilmeen, josta jouduin kääntämään äkkiä pääni pois, vaikka olisin mielelläni jäänyt katsomaan tuota ihanaa näkyä.

"Gracie ei todellakaan hengaa sun kanssas", sanoin epäuskoisesti.

"Kuinka niin neiti Cecilia. Meillähän on ihan hyvät välit, en mä sitä ole satuttanut", Adler väitti. "Tulisitte nyt. Ihan vaan hengaamaan", Adler pyysi uudestaan.

"Ei todellakaan!" Iina huusi hänelle ja olin todella kiitollinen hänelle, ettei minun tarvinnut. Olisin muuten varmaan yrittänyt lyödä Adleria, mutta loppupeleissä olisin kuitenkin rutistanut häntä kaksin käsin halin merkeissä.

Kävelin hämmentyneen Adlerin ohi itsepäisesti ja Iina seurasi minua.

---

Kello oli jo neljä kun koulupäiväni vihdoin päättyi ja oli kotiin lähdön aika. Ashtonista ei ollut kuulunut mitään sen jälkeen kun hän lähti vaikka olin yrittänyt soittaa ja lähettää viestejä hänelle.

Kävelin ulko-ovelle lähes tyhjällä käytävällä. Kaikki muut olivat jo lähteneet kun jouduin jutella opettajani kanssa tunnin loputtua numeroistani.

Katsoin kävellessäni kenkiäni jotka näyttivät kuluneilta. Jos sitä seuraavaksi ostaisi vaikka mielummin kengät kun taas uuden paidan vaatekaappiini.

Nostin katseeni oville päin ja näin Adlerin. Hän seisoi rennosti ovilla ja työnsi puhelimensa taskuun. Jos nyt vain menisin tästä kiltisti ohi niin kaikki olisi hyvin.

Kun saavutin hänet, hän siirtyi juuri kulkureitilleni.

"Voitko väistää?" kysyin turhautuneena. Adler oli ihan hiljaa ja mietin mikä ihme häntä vaivasi. Kun mitään ei kuulunut, nostin katseeni hänen kasvoihinsa, jotka näyttivät lähempää vielä söpömmiltä kuin kaukaa. Käänsin äkkiä katseeni pois.

"Sä oot ihan hulluna muhun. Miks sä salaat sitä?" Adler kysyi ihanalla äänellä, joka sai oudon tunteen vatsaani. Hengitykseni kiihtyi.

"Älä", sanoin. Sen piti olla määrätietoinen käsky, mutta se kuulostikin pehmeältä pyynnöltä.

"Älä piilota sun tunteita, näytä ne. Oot kova ulkoapäin mutta mä uskon että sisältä sä oot jotain ihan muuta. Tee mitä sun tekee mieli", Adler sanoi pehmeällä äänellä. Hän yritti vain saada minut vielä enemmän sekaisin.

"Teen mitä haluan, kunhan vain väistyt tieltäni", sanoin ja yritin katsoa hänestä ohi.

"Älä välttele mua, sä et halua sitä. Cecilia anna sun tunteiden päättää." Tiesin että hän halusi suudella minua, mutta minä en suostuisi siihen.

"Adler mitä sä oikein kuvittelet? Miten mä voisin tykätä jostain jolla on tollanen luonne. Sä kävelet joka paikassa kun olisit joku kuningas, lisäks sä vaan leikit tytöillä. Rutto sulla on tyttöystävä! Miten sä kehtaat puhuu mulle noin. Miten sä kehtaat flirttailla muille, sä pussasit Serafiinaakin, sun eksää vaik sul on nykyinenkin!" huusin, hermoni vain paloivat. Halusin Adlerin ymmärtävän minua ja itseään mikä hänessä on vialla.

"Cecilia.. Mä voin erota siitä kun sua näyttää haittaavan niin paljon, se ei ees oo oikee mulle", Adler sanoi rauhallisesti.

"Mitä vitsii sit teet sen kanssa?"

"Rauhotu! Se on mun oma asia."

"Niin no aha, on sitte, mut niin mullakin on oikeus päästä pois tästä koulusta, joten väistyisitkö kiitos?" En ymmärrä mistä sain rohkeutta huutaa tuolle kusipäälle, mutta se taisi toimia, sillä Adler väistyi ja pääsin pois.

---

"Ceci kuulitko jo mitä tapahtu?" Emily kysyi minulta ruokavälkällä kun olin pihalla hänen ja Iinan kanssa. Emily poltti tupakkaansa samalla, koska häneltä alkoi kuulemma mennä hermot tähän opiskeluun. Tuttu tunne.

"Ai mitä?" kysyin.

"Adler eros sen tyttöystävästä eilen illalla, siis Biancasta." Mitä ihmettä? Olin lievästi sanottuna järkyttynyt ja sen varmasti huomasi kasvoiltani, en todellakaan uskonut Adlerin olevan tosissaan sanoessaan: "Mä voin erota siitä kun sua näyttää haittaavan niin paljon, se ei ees oo oikee mulle."

"Mitä ruttoo?" ihmettelin. Iina katsoi minua ilmeellä joka viesti vain yhtä sanaa 'niinpä'. "Emily annapa mulle yks", pyysin tarkoittaen tupakkaa. Emily ymmärsi heti, hän kaivoi askistaan minulle tupakan ja sytytti sen valmiiksi. Otin röökin vastaan ja vedin savua keuhkoihini. En polttanut usein, vain välillä kun siihen oli todella tarvetta ja nyt oli juuri se hetki. En missään nimessä halunnut että Adler yrittäisi saada minut tyttöystäväkseen tällä tavalla. Miksi hän muuten jahtaisi minua ja pyytäisi minua hengaamaan ostarille ja ties minne? Ja mikä pahinta, eroaisi tyttöystävästään minun takiani.
---
a/n: Kiitos ihanat lukukerroista ja voteista <33

-Glowxxx