Komea Kusipää

~16~

Miten Ashia enää edes kiinnosti mitä minä tein?

Katsoin hetken poispäin Ashista ja yritin kerätä itseäni, sitten minun oli pakko kohdata tämä tilanne ja kävelin kaiteen eteen. Ash tuijotti minua ja vaati minulta sanattomasti vastausta siihen mitä vitsiä tein Chadilla.

"Mä tuun sinne!" huusin hetken mielijohteesta. Tunsin Chadin ihmettyneen katseen itsessäni. En olisi halunnut nyt jutella Ashin kanssa mutta tiesin että minun oli pakko ja puhuminen hiljaa lähellä toisia oli miljoona kertaa parempi vaihtoehto kun parvekkeelta huutaminen jolloin jokainen saisi kuulla keskustelumme.

Kävelin pois parvekkeelta ja Chad lähti heti perääni. Hän tarttui minua kädestäni ja käänsi minut ympäri.

"Ceci, ootsä hullu?! Se varmaan hakkaa sut tuolla pihalla", Chad väitti. Tuhahdin vihaisena siitä että hän oli keskeyttänyt matkani, riuhtaisin itseni nopeasti irti ja kipitin portaat alas. Kävelin eteiseen ja laitoin vain kengät jalkaani. Avasin oven ja lähdin ulos kylmyyteen.

Juoksin Chrisin pihalle, jossa Ash odotti minua.

"Sä jäädyt tänne. Mennään sisään", hän sanoi ja tarttui minua kädestäni. Yritin vetää itseni irti. En ikinä olisi astunut Chrisin taloon vapaaehtoisesti juhlien aikaan jalallanikaan, mutta Ash ei siitä piitannut. Musiikki talon sisällä oli aivan kauheaa. Tukin äkkiä korvani. Ihmiset katsoivat minua paheksuvasti kun minulla oli vain tavalliset arkivaatteet päälläni.

Huono olo iski nopeasti päähäni. Haju oli mitä hirvittävin, ääni oli niin kova että korviin sattui ja tungos oli ahdistava. Ihmiset olivat sekaisin, humaltuneita. Oksennus nousi kurkkuuni ja en voinut tehdä mitään estääkseni kun se jo purskahti ulos suustani lattialle.

Ash kääntyi ympäri ja katsoi minua kummastuneena. Hän huomasi oksennuksen edessäni.

"Mä haluan pois täältä nyt heti!" huusin voimattomalla äänellä kun paniikki oli jo saanut pienen otteen minusta. Ashin ilme oli kauhistunut kun hän nappasi minut syliinsä ja lähti kantamaan minua nopeasti yläkertaan. Menimme jonkun huoneeseen joka oli onneksi tyhjä ja Ash laski minut sängylle.

"Oota sä siinä pieni hetki ja jos oksennat, niin oksenna lattialle. Mä käyn pyytää vähän apua", Ash sanoi ja hävisi huoneesta. Olo helpottui huomattavasti kun pääsin pois kammottavasta alakerrasta.

Odotin sängyllä maaten vaikka kuinka monta minuuttia, kunnes ovi vihdoin aukesi ja Ash tuli takaisin.

"Sori, en tienny et reagoit näin voimakkaasti", hän pahoitteli ja istui sängyn päätyyn. Nyökkäsin. Mitä tuohonkin olisi muka voinut tai pitänyt vastata?

"Mut miks olit Chadwinilla?" hän kysyi. Olin juuri vastaamassa kun Ashin puhelin alkoi soida.

"Sori", hän mumisi ja vastasi puheluun. Oli hetken hiljaista, kunnes Ashton vastasi:"Mitä? Mä tuun heti." Puhelu loppui.

"Sori Ceci. Cara tarvii mun apuu. Puhutaan me myöhemmin", Ash sanoi kiireisesti ja lähti taas pois. Pitäisköhän vaan itsekin lähteä? Nousin istumaan ja hieroin päätäni. Miksi minut piti edes raahata tänne?

Ovi aukesi. En edes viitsinyt katsoa kuka siellä oli. Kuitenkin taas Ashton. Mutta Ashtonhan lähti Caran luokse... Nostin katseeni ja näin Adlerin kävelevän luokseni. Nousin pikaisesti ylös ja peruutin huoneen toiseen päähän. Miksi reagoin näin? Adler näytti turhautuneelta reaktiooni.

"Ceci, tuu tänne", hän pyysi mutta en hievahtanutkaan. Adler huokaisi ja istui sängylle. Irrottauduin seinästä johon olin painautunut. Pelkäsin että hän tulisi luokseni, mutta hän ei tullut.

"Miks sä oot täällä?" kysyin varuillani.

"Kuulin kun tulit ja halusin tulla katsomaan että ootko kunnossa. Ashton näytti olevan aika vihainen sulle", Adler sanoi katsoen muualle. Oliko hän huolissaan minusta? Eikö minun tarvinnutkaan pelätä häntä? Ei tietenkään, Cecilia olet idiootti.

Kävelin varovasti sängyn luokse ja istuin alas.

"Miks sua kiinnostaa?" kysyin hennolla äänellä. Sisälläni oli sellainen hassu tunne, kun pelko olisi siirretty pois. Adler näytti niin voimattomalta etten osannut pelätä häntä enää. Sydämeni pamppaili nopeaan tahtiin ja olin kuitekin jännittynyt. Odotin vain vastausta.

"Koska mä välitän susta", hän sanoi. Käänsin katseeni poikaan joka katsoi eteenpäin. Hän oli niin komea. Tuntui kuin sydämeni olisi pehmentynyt hetki hetkeltä enemmän ja enemmän katsoessani häntä. 'Koska mä välitän susta', sanat pyörivät päässäni ja mahassani lensi perhosia. Tarvitsin noita sanoja juuri nyt.

"Oikeesti?" kysyin ihmetellen, vaikka olihan hän ennenkin sanonut minulle että hänellä on tunteita minua kohtaan. Se tuntui silti uskomattomalta. Miksi juuri minua kohtaan? Mitä erityistä muka minussa oli? Olin ihan tavallinen tyttö. Adler kääntyi katsomaan minua ja hymyili hieman. Hän nyökkäsi ja sai minutkin hymyilemään. Ihan kun joku olisi kutittanut minua.

"Tuu tänne", hän pyysi ihanalla äänellä ja minä tulin. Kävelin hänen viereensä ja istuin. Adlerin ilme kirkastui kuin pikkulapsella. Tuo ilme oli niin ihana. Hän laski kätensä olkapäälleni ja halasi minua. Minä käännyin häntä kohti ja hymyilin hänen rintakehäänsä vasten. En ollut ikinä tuntenut näin ihanaa läheisyyttä. Pojan huumaava tuoksu sai minut sekoamaan. Adlerin keho oli lämmin ja hänen musta paitansa tuntui turvalliselta. Hän hengitti rauhallisesti ja se sai minutkin rauhoittumaan. Minä nautin olostani.

"Kiitos", Adler kuiskasi.

"Mistä?" kysyin hämmentyneenä.

"Siitä, että päästit mut lähelle. Lupaan etten satuta sua. Oot turvassa siinä", hän sanoi ja nosti jalkani syliinsä. Poika halasi minua molemmilla käsillään. Olin kaivannut tätä niin paljon ja niin kauan että oloni oli kuin istuisi pilvenhattaralla.

"Miksen mä oo ennen luottanut suhun?" kysyin oikeastaan itseltäni. Olin jo hetkeksi unohtanut kaiken sen pahan mitä Adler oli tehnyt. Minulla oli niin hyvä olla Adlerin lähellä.

"Sä et halunnut että mä satuttaisin sua. Mä oon tehny pahoja asioita, kiusannu viattomia ja leikkiny tytöillä mutta mä en oo enää sellanen. Mä en halua olla sellanen. Mä haluan vaan sut ja elää sellasta elämää että kenenkään ei tarvii pelätä mua", Adler sanoi niin lähellä hiuksiani että pystyin tuntemaan hänen kuuman hengityksensä vasten päänahkaani.

Nostin pääni hänen rintakehästään ja poika hellitti hieman otettaan. Katsoin ylöspäin Adlerin silmiin. Hän hymyili minulle.

"Mä en ois uskonu kuulevani sulta noita sanoja vielä vähän aikaa sitten", paljastin.

"En mäkään, ennen kun tajusin kuinka paljon mä tykkään susta", Adler sanoi ja hymyillen laskin pääni takaisin vasten hänen kehoaan.

"Mäkin tykkään susta", kuiskasin.
---
-Glowxxx