Komea Kusipää

~10~

"Hei älä pelkää mua", Adler sanoi matalalla äänellä joka ei kuulostanut niin ystävälliseltä kuin olisin halunnut.

Jaden keho jännittyi täysin ja hän laski äkkiä katseensa takaisin alas. Kyykistyin tytön viereen. Hän näytti niin avuttomalta ja pelokkaalta. Jaden poskessa oli ikävän näköinen verihaava josta ei kuitenkaan tullut enää verta. Oli sanomattakin selvää että Adler tai joku hänen jengistään oli saanut sen aikaan.

Adler ei suoraan sanottuna osannut tehdä tässä hetkessä mitään, hän vain seisoi ja tuijotti meitä. Ei hän tiennyt mitä tehdä. Jos Jade olisi näyttänyt yhtään rauhallisemmalta, olisin halannut häntä, mutta nyt en uskaltanut. Hän olisi kuitenkin vain säikähtänyt minua ja tuntenut olonsa entistä epämukavammaksi.

"Adler ei kiusaa sua enää, mä lupaan sen", vakuutin. Tyttö oli oikeasti paniikissa. Hän nousi pikaisesti ylös enkä ehtinyt kunnolla edes reagoida siihen. Tiesin että hän ajatteli että minustakin oli tullut hänen kiusaajansa, olin kuitenkin viettänyt aikaa Adlerin kanssa.

Jade katsoi hermostuneena ympärilleen ja lähti sitten ripein askelin kävelemään pois suuntanaan koulun vessa, tietysti. Sehän oli ainoa paikka lähellä missä saisi laitettua oven lukkoon.

Ennen kuin olin tajunnutkaan, Adler tarttui tytöstä kiinni ja työnsi hänet voimakkaasti vasten seinää. Nousin äkkiä ylös ja juoksin pienen välimatkan heidän luokseen.

"Adler!" huusin ja sain parin käytävälläolian huomion itseeni. "Etsä voi tarttua siihen!" jatkoin vihaisena.

Näin Jaden poskelle tipahtavan kyyneleen. Hän yritti hiljaa päästä Adlerin otteesta irti mutta poika ei hellittänyt tippaakaan.

"Älä.., älä tee mulle mitään", tyttö aneli paniikissa. Adlerin oli vaikea hillitä itseään. Näin hänen silmistään että hän ei säälinyt tyttöä ollenkaan, hän olisi vain halunnut tönäistä tytön lattialle ja potkaista häntä niinkuin aina ennenkin.

"Adler ihan oikeesti nyt irti Jadesta!" sanoin vakaalla äänellä ja kirjaimellisesti kiskoin hänet irti tytöstä. Käännyin Jadeen päin.

"Älä nyt karkaa", sanoin hänelle varottavasti, "Me selvitetään tää asia nyt, tää ei voi jatkua näin." Käännyin taas Adlerin puoleen kun Jade ei tehnyt elettäkään liikkuakseen. Olin nyt heidän välissään.

Katsoin vihaisena ja pettyneenä Adleria silmiin. Näin hänen katseessaan vihaa ja halveksuntaa mutta hiljalleen ne katosivat ja jäljelle jäi vain hämmästyneisyyttä ja rauhaa.

Adler avasi suunsa mutta sulki sen melkein heti. Hänellä ei ollut sanoja.

"Välitätkö sä musta?" kysyin surullinen sävy äänessäni. Minun piti pystyä vaikuttamaan häneen nyt, se oli ainut toivoni.

Adler oli hiljaa pitkän aikaa mutta viimein hiljaisuus loppui. "Välitän", poika vastasi ja nyökkäsi minulle. Hänen katseensa alkoi harhailla muualle, hän ei pystynyt katsoa silmiini ja sanoa sitä.

"Miks sä huijasit mua? Mikset sä sanonut mulle suoraan ettet sä pysty muuttumaan. Mä en edes yritä olla minkäänlaisissa väleissä sun kanssas jos tää jatkuu näin, mä en pysty siihen", sanoin ja yritin saada katsekontaktin hänen kanssaan mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään.

"Ceci sä ymmärsit väärin. En mä halua jatkaa kiusaamista.., sun takia. Mä haluan sut. Mä en vaan halunnut että Jade karkaa", Adler sanoi ja työnsi hellästi minut pois hänen ja Jaden välistä. Vahvasti epäröiden siirryin sivummalle ja jätin heidät kasvotusten.

Jade pelkäsi ja yritti katseellaan hakea minusta apua, mutta en mennyt väliin. Adlerin piti osata pyytää anteeksi, jos hän halusi olla väleissä kanssani.