Kyynelten helminauha

Game over

Elias kuuli laukauksen ääniä takaansa, mutta ei kääntynyt katsomaan. Hän keskittyi pääsemään pakoon, etsimään paikkaa, johon piiloutua.

Eliaksen askeleet tömähtelivät kuuluvasti vasten muovipäällysteistä lattiaa hänen juostessaan pitkin autiota käytävää.

Pelko kuristi Eliaksen kurkkua, kun takaa kuului tukahtuneita huutoja ja yhä uusia laukauksia. Hän saattoi miltei kuulla pelokkaat sydämenlyöntinsä ja veren kohinan suonissaan.

Elias nieleskeli kun jokainen ovi, jota hän kokeili oli lukossa. Kaikki oppilaat olivat olleet tunneilla ammuskelun alkaessa, joten tietenkin ovet olivat lukossa. Elias kokeili niitä silti ja pelko ja epätoivo kasvoivat ovi ovelta.

Elias ei käsittänyt miten täällä, hänen kotipaikkakunnallaan, jossa hän oli asunut koko elämänsä, ja tutussa koulussa, jota hän oli käynyt jo monta vuotta, saattoi tapahtua jotain tällaista. Jotain näin kauheaa.

Koko asia ei tuntunut todelta. Eliaksesta tuntui kuin hänet olisi heitetty johonkin toiminnalliseen draamaelokuvaan, johon hän ei kuulunut, ei ollenkaan.

Kuullessaan ensimmäisten laukausten paukkeen, oli Elias ollut juuri tulossa vessasta. Hän oli luullut ensin, että kyseessä oli joku sairas pila, että joku halusi pelotella ihmisiä tai jotain.

Sitten Elias oli kuullut kiljuntaa ja huutoja ja uusia laukauksia. Silloin hän tajusi, että kyseessä ei ollut mikään mauton pila, vaan hänen koulussaan oikeasti parhaillaan ammuskeltiin viattomia ihmisiä.

Elias ei ollut enää ehtinyt perääntyä takaisin vessaan piiloon, sillä eräästä luokasta oli astunut ulos tuntematon mies, ase toisessa kädessään. Eliaksen mieleen ei ollut jäänyt mitään miehen ulkonäöstä, sillä hän oli kiinnittänyt huomiota ainoastaan aseeseen, jonka piippu osoitti häntä kohti.

Hetken Elias ja mies olivat katselleet toisiaan, kunnes Elias oli sitten kääntynyt ja sännännyt juoksuun.

Ja siinä hän nyt oli, juoksemassa henkensä edestä. Kirjaimellisesti.

Elias kuuli miehen ampuvan, hän saattoi miltei tuntea luotien viuhuvan ohitseen. Yksikään ei kuitenkaan osunut ja Elias jatkoi epätoivoista pakenemista.

Elias kokeili epätoivoisesti ovia toisensa perään, kunnes yllättäen yksi aukesi. Elias syöksyi helpottuneena sisään ja veti oven kiinni perässään. Oven läpi hän kuuli vaimeita laukausten ääniä ja sitten jostain kuului pelastusajoneuvojen sireenien ulina.

Helpotuksen aalto vyöryi Eliaksen ylitse.

Pelastus, hän ajatteli ja lysähti voipuneena maahan istumaan. Hetken hän vain istui siinä, kunnes huomasi paitansa tuntuvan yhdestä kohtaa märältä ihoa vasten.

Elias katsahti alas ja nosti katseensa nopeasti järkyttyneenä takaisin ylös. Hänen paidassaan oli punainen läntti, joka vain suureni.

Se oli verta.

Mies oli osunut häneen sittenkin.

Elias vain istui paikoillaan ja tuijotti eteensä. Tältäkö siis tuntui, kun sai osuman luodista? Elias oli aina jotenkin luullut luodin osumasta seuraisi paljon kipua, mutta häneen ei oikeastaan juurikaan sattunut. Elias tunsi vain valuvansa hiljalleen pois samaa tahtia haavasta valuvan veren kanssa.

Eliaksen raajat tuntuivat painavan tonnin ja hänestä tuntui, että hän istui siinä voimattomana tunteja, vaikka ei aikaa niin kauan voinut kulua. Elias liukui hetki hetkeltä yhä syvemmälle johonkin mustaan, hän tunsi katoavansa siihen.

Elias ei ollut ihan varma kuvitteliko hän sen, mutta ennen kuin musta ehti peittää koko hänen näkökenttänsä, hän näki yhtäkkiä edessään isoin tikkukirjaimin

GAME OVER

Sen alapuolella oli kaksi suorakaiteen muotoista ruutua, jotka sisälsivät kaksi vaihtoehtoa:

yritä uudelleen      ja     lopeta peli