Aamun hämärällä
usvan tanssiessa veden päällä
istuu kalastaja veneeseen
Odottaa häntä järven selkä
soutaa hän hiljaa
nostaa katiskan tutusta paikastaan
tuulen suhina korvissaan
kuikan kutsu kaukaisuudessaan
järven pinta peilinään
katselee kalastaja kuvajaistaan
on elämä häneen jälkensä jättänyt
puumerkkinsä kaivertanut
on pian hänen aikansa lähteä
soutaa hän hiljakseen
lipuu lopun matkaa rantaan
veden pinta väreilee
kun vetää hän veneen vajaan
ja jättää järven taakseen
sisimmässään tietäen
tämän aamun olevan viimeinen.
ESTÁS LEYENDO
Kyynelten helminauha
PoesíaKokoelma erilaisia novelleja, lyhäreitä ja runoja. Sisältää tunteiden purkua ja kaikenlaista mitä päähän pälkähtääkään. Varaudu outoihin kokeiluihin. 🥀 KAIKKI on mun kirjottamia, joten ethän kopioi, kiitos! En omista kannen kuvaa, enkä muita kuvia...
