Hobi Nk
"Ei me voida tehä sitä sairaalassa! Ootko sä ihan hullu!" Huusin.
"Hobi mitä helvettiä sä luulet että mä aion tehä!?" Tae vastasi ja tunki kasvonsa oikein lähelle omiani.
"Etkö sä muka tarkota sitä?" Kysyin tyhmänä.
"No en vitus! Hulluki tietää, että sun kylkiluut on ihan poikki."
"No mikä se sun likanen ajatus on?"
"Shhhh... Älä puhu noin kovaa, hoitsut voi kuulla."
"Mitä se muka haittais?"
"No ku mä aion viedä mun likaset bokserit niiden hoitajien kahvinkeittimeen."
"Oho. Toi on muuten ihan helvetin likanen ajatus."
"Eiks jee? Tungen sukat vielä varmuuden vuoksi maitoon."
"No mitä sä vielä odotat! Mee sinne ja näytä niille. Ja BTW tuo mulle niiden keksit."
Tae marssi päättäväisesti ovesta ulos kunhan oli ensin saanut piikit irti käsistään. Minä jäin odottamaan keksejäni, koska en voinut lähteä minnekään.
__________________________
Tae Nk
Minulla oli bokserit ja sukat kädessäni. Käytävällä ei näkynyt ketään, joten reitti oli selvä. Kävelin päättäväisesti kahvikoneelle, avasin sen ja laitoin bokserit sisään.
Menin seuraavaksi jääkaapille, ja tungin sukat maitoon. Siinäpä hoitsuille vähän ihmeteltävää. Suunnitelma oli täydellinen! Enään pitäisi hakea Hobin keksit.
Pääsin pöydän luokse ja olin juuri kurkottamassa keksejä kohti, kun yhtäkkiä jokin kello alkoi piristä ja hoitaja kiiruhti sammuttamaan sen. Sitten hoitaja jatkoi matkaa kahville. Olisi kiva jäädä katsomaan sen ilme kun se huomaa miltä se kahvi maistuu. Mut mä lupasin Hobille ne keksit! Ja mä en petä mun poikaystävää.
Kävelin takaisin huoneeseen ja lukitsin oven siltä varalta, että joku tulisi etsimään minua. Istuuduin Hobin sängylle ja aloitimme syömään varastettuja keksejä.
"Miltä maistuu." Kysyin.
"Hyviltä suklaakekseiltä, jotka mun ihana kulta haki mulle." Hobi nauroi.
"Haaahaaahaa... Hauskaa, ei tässä nyt mitään rakkaudesta sokeutuneita olla. Ja toi kulta kuulosti kyl tosi oudolta."
"Ihan totta kyl, se on ehkä heteroiden juttu, mut ei homojen. Okei kyl homokin kuulostaa aika oudolta sanoa ääneen."
"Mua ei haittaa vaikka sulla on noi luut vähän poikki. Pääasia on, että sä oot yhtä elossa."
"En mäkään susta halua luopua."
Istuimme siinä juttelemassa ihan rauhassa ja kuuntelimme käytävän ääniä. Kuulin kun joku huusi "hyiiiiiiii"
Ja "yöööök", varmasti mun bokserit
ACTION!
__________________________
Hobi Nk
Tae oli istunut siinä jo vaikka kuinka kauan, kun yhtäkkiä maa alkoi täristä. Tae putosi vierestäni lattialle. Yritin syöksyä perään, mutta rojahdin tuskissani takaisin sänkyyn. Kaikkialta kuului kiljuntaa ja itkemistä, mikä kaaos!
Tae nousi ylös "Meidän pitää päästä täältä pois! Nyt!"
__________________________
Tae Nk
Yritin auttaa Hobin pystyyn, mutta näin kuinka tuskissaan hän oli. Syöksyin avaamaan oven ja aloin huutamaan apua. Käytävällä ei näkynyt mitään se oli ihan tomusssa, kuin olisimme olleet hiekkamyrskyssä.
Juoksin takaisin Hobin luo ja kaappasin hänet syliini. Syöksyin käytävälle Hobi sylissäni. Kuulin, kuinka katosta tippui paloja, ja tunsin jalkojeni alla miten rakennus heilui ja huojui. Mutta pois olisi päästävä ja Hobi olisi pelastettava, vaikka menettäisin oman henkeni siinä samalla!
Juoksin kerroksia alas ja ylös, yritin löytää uloskäyntiä, mutta en nähnyt mitään. Katsoin välillä, että Hobi oli vielä elossa.
Maanjäristys ei tuntunut loppuvan ikinä! Koko talo huojui ja oli hankala pysyä tasapainossa. Lopulta löysin sairaalasängyn.
Laitoin Hobin nopeasti sänkyyn ja lähdin työntämään sitä valoa kohti. Juoksin niin lujaa kuin pääsin. Alkoi näyttää siltä että rakennus voisi kaatua minä hetkenä hyvänsä!
Vihdoin näin uloskäynnin edessäni. Sieltä kuului huutoja ja kiljuntaa. Olin ihan rättiväsynyt ja en pystynyt juoksemaan askeltakaan. Pinnistin viimeiset voimani ja työnsin Hobin ulos ajoissa...
