Tae Nk
Heräsin sairaalassa. Päätäni jomotti ja silmissä pyöri vieläkin. Yritin nostaa käteni, jotta voisin pidellä päätäni, mutta en saanut sitä ylös. Käteni päällä oli jonkun muun käsi.
J-hope nukkui vieressäni ja piti samalla kädestäni kiinni. Katsoin vielä tarkemmin ja näin Namjoonin, Jinin ja Jiminin. Kaikki nukkuivat.
Liikahdin vähän, ja yhtäkkiä kaikki pomppasivat ylös ja Jin kutsui lääkärin.
"Hoitsut sano, et pitää kutsuu ne heti ku heräät." Jin selitti.
Nyökytin päätäni, koska minusta tuntui kuin en saisi suustani sanaakaan. Katsoin J-hopea joka yritti peittää kasvojaan, ne olivat ihan punaiset. Ilmeisesti itkemisestä. Hän istui vieläkin pyörätuolissa. Selkä taisi olla vieläkin murskana.
"Noniin Tae, heräsithän sinä viimein." Kuului ääni ovelta.
Katsoin ovelle päin ja näin mukavan näköisen hoitsun. Hän tuli luokseni ja esitteli itsensä.
"Minä olen Lee Bo Yoon ja olen täällä yksityinen hoitaja."
"Eli siis toimme sinut yksityiseen sairaalaan, jos et oikein ymmärtänyt." Namjoon kertoi.
Hoitaja käski muiden mennä ulkopuolelle odottamaan ja aloitti testit. Hän otti verikokeet, painon, laittoi jotain piikkejä ja vaihtoi uuden veripussin.
"Vaikutat melko terveeltä, vaikka jäitkin ison sairaalan alle. Osaatko kertoa, mitä tapahtui?"
"En muista kaikkea ihan tarkasti. Mutta heräsin pimeästä paikasta. Minä en ollut mitenkään ahtaasti siellä. Minulla oli paljon happea ja naamani edessä oli ruokaa. Nimittäin vastaanottopöydän keskikori oli vieressäni. Söin keksejä, kunnes sain tarpeeksi voimaa ja kaivauduin valoa kohti. Pääsin ulos yöllä ja minun päätäni alkoi särkeä hirveästi. Huojuin
J-Hopen talolle ja loppua en muistakkaan."
"Kiinnostavaa..." Lääkäri sanoi ja kirjoitti kaiken muistiin. Sitten lääkäri häipyi ja päästi muut sisään.
Lääkäri oli jo kertonut muille mitä oli tapahtunut, joten selvisin ilman turhia kysymyksiä. Tarvitsisin vielä vähän verta ja jalkani pitää levätä niin voin jo päästä kotiin.
__________________________
Jin Nk
Nukuimme vielä yhden yön sairaalassa, jonka jälkeen lääkäri antoi Taelle pyörätuolin ja lääkkeitä, jotta hän pysyisi terveenä. Sitten saimmekin jo lähteä.
Kun pääsimme pois sairaalasta, näimme että parkkipaikka oli ihan tyhjä. Tae innostui siitä ja haastoi J-hopen pyörätuoli kisaan. He näyttivät onnellisimmilta kuin pitkiin aikoihin. Kun kukaan ei huomannut, Namjoon suukotti minua poskelle hellästi ja hymyili. Jimin käveli jo autoa kohti, kantaen lääkkeitä.
Haimme Hobin ja Taen autoon ja lähdin ajamaan takaisin kotiin. Sinne olikin melko pitkä matka, koska olimmehan me halunneet tuoda Taen parhaaseen mahdolliseen hoitoon.
__________________________
Namjoon Nk
Pääsimme kotiin, ja Jimin, Tae ja Hobi päättivät mennä heti nukkumaan. Joten autoimme Hobin ja Taen sängylle ja Jimin käpertyi patjalle heidän viereensä.
Nyt olisi meidän aikamme.
"Jatketaanko siitä mihin jäätin muutama yö sitten." Jin kuiskasi, ja tarttui kädestäni kiinni.
Minä puolestani otin hänen kädestään kiinni, ja vedin hänet hiljaa huoneeseemme. Jin laittoi oven kiinni. (Tai.. No.. "Paiskasi" Oven kiinni.)
Hän painoi kylmät huulensa minun huuliani vasten ja tunsin kuinka kylmät väreet kulkivat ihollani. Vedin hänet sängylle ja suutelin häntä kaulaan. Yhtäkkiä hän työnsi minut pois päältään ja nousi istumaan.
"Mikä nyt on? Etkö sä tykkää vai?" Kysyin ihmeissäni.
"En mä sitä. Mä mietin vaan, että tuleekohan tässä kuuma ku meillä on näin paljon vaatteita." Hän sanoi ja veti samalla paitansa pois ja tarttui minun paitaani.
Kun hän oli saanut paitani pois ja näin taas hänen kasvonsa, otin hänen kädestään kiinni ja vedin hänet viereeni. Hän kiotoi kätensä vyötärölleni ja suuteli kaulaani. Suutelin hänen otsaansa ja hän siirtyi yllättäen huulilleni. Hänen suudelmansa oli voimakas ja tunteellinen. Olin odottanut tätä hetkeä jo kauan aikaa.
__________________________
Jin Nk
Suutelin Namjoonia yhä kovempaa ja kovempaa, hän vastasi takaisin samalla mitalla.
Kun näimme ensimmäisen kerran, en olisi voinut uskoa että tuosta naistenmiehenä tunnetusta Namjoonista tulisi homo. Sillähän oli varmaan miljoona exää, joista kaikki oli tyttöjä.
Yhtäkkiä tunteellinen hetkemme meni pilalle, kun ovi yllättäen aukesi. Jimin astui sisään ja pysähtyi toljottamaan meitä suu auki.
"Mikä nyt on?" Kysyin ja vedin samalla peiton pikaisesti päällemme.
"Ei mulla mikään, mulla on vaan vähän ikävä sukkaa, siis Yoongia." Jimin änkytti,
"Hei kuule ei sun tarvi yhtään peitellä mitään. Me tiedetään kyllä, että sä ja Yoongi ootte yhes." Namjoon sanoi.
"Niin. Jos sulla on ikävä sitä niin soita se vaikka tänne tai jotain." Ehdotin.
"Mua pelottaa, et Yoongi pettää mua ku mä oon poissa. Sehän on niin badaas että siitä ei saa mitään selvää." Jimin selitti.
"Stalkkaa sen instaa tai jotain. Mut huomenna soitat sille." Sanoin.
"Okei. Ja sori vielä ku tulin tänne noin vain." Jimin huikkasi lähtiessään ovesta ulos.
Katsoin Namjoonia ja tarrasin häneen uudestaan kiinni...
