Jimin Nk
Avasin puhelimeni ja otin Yoongin instagramin esiin. Häneltä ei ole tullut muutamaan viikkoon uutta kuvaa. Outoa. Yleensä hän postaa uuden kuvan vähintään neljä kertaa viikossa. Nyt minua alkoi toden teolla jo epäilyttää kaikki tämä. Yoongi ei ollut vastannut viesteihinikään.
No onhan nyt yö. Ehkä se vastaa aamulla. Jos mä meen nukkumaan niin sit aamu tulee nopeempaa. Menin patjalleni ja laitoin silmät kiinni, mutta uni ei tullut ennen viittä.
"No voi vittu! Se ei oo vastannut vieläkään." Voivottelin samalla kun selasin puhelintani. Päätin soittaa Yoongin mutsille ja kysyä häneltä mitä Yoongille kuuluu.
"Kas hei, sehän on Jimin", kuului hento naisääni puhelimestani.
"Joo, moi. Mä soitin sulle, koska mä haluaisin tietää mitä Yoongille kuuluu. Se ei vastaa puhelimeensa."
"No voi. Eikö kukaan ole vielä kertonut sinulle."
"Ei, Mitä on tapahtunut?!" Huusin puhelimeen.
"Yoongi on putkassa."
"Miks ihmees?"
"Se joi itsensä känniin ja yritti itsemurhaa, ku susta ei kuulunut mitään."
"Voi ei... Ois pitänyt ilmotella sille enemmän." Voivottelin.
"No mutta, voin yrittää saada sovittua vierailun, jotta pääset tapaamaan häntä. Ehkä hän sitten lopettaisi itsemurha aikeet."
"Okei, selvä, soitellaan sitten myöhemmin. Moikka." Suljin puhelimeni ja rojahdin sängylleni. Kyyneleet alkoivat pursuta silmistäni kun ajattelinkin Yoongia yksin putkassa pimeässä.
Hope ja Tae heräsivät ja nousivat istumaan, kun he kuulivat huokaukseni.
"Jiminie, mikä hätänä?" Hope kysyi katsoen huolestuneena minuun päin.
"Yoongi on putkassa." Sain kakistettua ulos.
"No mee kattoon sitä." Tae mumisi unenpöpperössä.
Seuraavalla sekuntilla meninkin vaihtamaan vaatteet ja hiippailin Namjoonin ja Jinin huoneeseen. He nukkuivat vielä. Onneksi. Kävelin Jinin laukulle ja nappasin avaimet. Juoksin ovesta ulos ennen kuin Hobi ja Tae ehtivät tajuta mitään.
__________________________
Tae Nk
"Minne helvettiin Jiminillä oli noin kiire?!" Huusin.
"Jos se meni kattoon Yoongia." Hobi sanoi kummallisen rauhallisesti.
"No miten vitus! Kävelemälläkö? Siellä ukkostaakin." Tae melskasi.
Yhtäkkiä Namjoon ja Jin ilmaantuivat ovelle puolialastomana. He olivat juuri heränneet ja heidän hiuksensa olivat ihan sekasin.
"Mitä te melskaatte ja missä Jimin on?" Namjoon kysyi.
"Se lähti Daeguun, Yoongin luo." Vastasin.
"Ai kävellenkö?" Jin kauhistui. "Ja siellä ukkostaakin. Monsuunikausi on just alkamas!"
"No lähetään perään!" Namjoon huusi ja heitti Jinille vaatteet.
Sitten he auttoivat meitä pukemaan ja laittoivat meidät pyörätuoleihimme.
"Mä en löydä mun auton avaimia mistään." Jin sanoi hämmästyneenä. "Ne jäi varmaan autoon. Mennään nyt äkkiä."
Juoksimme parkkihalliin, mutta autoa ei näkynyt missään.
"Ei helvetti! Jimin on varmaan lähteny autolla!" Jin huusi ja koko parkkihalli raikui.
"Se on niinku kuustoista vasta! Ja nyt se lähti semmosella pakettiautolla ajamaan." Namjoon kauhistui.
_________________________
Namjoon Nk
Kaivoin puhelimen taskustani ja lähdin lykkäämään Hobia ja Taea Jinin kanssa. Soitin meille taksin, joka hakisi meidät etuovelta.
"Minne mennään?" Kuski kysyi.
"Daeguun ja nopeasti." Jin huikkasi ja kuski lähti ajamaan samantien kun pääsimme istumaan.
Katsoin ikkunasta ulos ja näin kuinka sade piiskasi lasia. Voi vittu! Eihän Jimin osaa edes käyttää pyyhkijöitä. Tie on muutenkin liukas ja mutainen. Tarkkailin kokoajan tienreunaa jos sattuisin vaikka näkemään Jiminin huutamassa apua tai makaamassa pyörtyneenä ojassa.
Olimme ajaneet jo puoli tuntia, kun sade alkoi vihdoinkin hiljentyä ja aurinko pilkisti hieman pilvien takaa nostaen sateenkaaren esiin. Mitään autoromua ei ollut näkynyt missään. Ehkä Jimin olisi kunnossa. Ja vaikka jo Yoongin luona.
"Hei! Hei! Hei! Hei! Pysäytä pysäytä!" Jin huusi yhtäkkiä ja säikähdin, kun kuski kattoo yhtäkkiä tienreunaan.
Silloin minä näin saman minkä Jin. Se oli Jinin auto. Se oli törmännyt tolppaan ja oli melko mäsänä. Kiersin äkkiä kuskin paikalle katsomaan Jiminiä. Ilmatyyny peitti näkymän. Jos hän vaikka makaisi penkillä tajuttomana.
Työnsin ilmatyynyn pois ja huomasin, että ikkuna oli ihan veressä. Jiministä ei näkynyt jälkeäkään. Huomasin auton ovessakin verisen kädenjäljen.
"Se on lähtenyt tästä jalan." Sanoin huolestuneena. "Mikään ei pidättele sitä, kun kyse on Yoongista. Ei edes autokolari tai huono sää. Mutta onko se ihan kunnossa..."
