Heräsin jossain vaiheessa sairaalasta. Se ei ollut sama jossa olin aiemmin. Se oli erilainen. Eri maisemat, eri sängyt, eri huoneet, mutta ennen kaikkea huomasin että Tae puuttui. Katsoin viereeni ja näin että siinä istui Jimin, Namjoon ja Jin, heidän naamansa olivat kalpeita ja heidän silmänsä olivat punaisia. Ihan kuin he olisivat itkeneet.
"Mitä on tapahtunut?" Kysyin kauhistunut ilme naamallani, kun huomasin, että Jimin purskahti taas itkuun.
"Tää asia voi olla sulle tosi raskasta ottaa vastaan. Lupaa mulle että sä et yritä itsaria ku sä kuulet tän." Namjoon sanoi.
"Okei..."
"Eli, sä varmaan tiedät että Tae pelasti sut siitä sairaalasta." Jin selitti.
"Joo... Mitä siitä. Tapahtuko Taelle jotain!" Sanoin, ja kyyneleet nousivat kaikkien silmiin kun sanoin Taen nimen.
"Joo... Tae... Se se se... Ei ehtinyt ajoissa ulos." Jin sai vaivalloisesti sanottua.
"Ei ei ei ei ei!" Purskahdin itkuun. Kaikki yrittivät lohduttaa minua, mutta mitä se muka auttaa, kun menetin mun parhaan kaverin ja poikaystävän.
"Mut on siinä 0.00001 % mahdollisuus, että Tae on vielä elossa. Kaikki entsintätyöt on jo käynnissä." Jimin kertoi. ___________________________ Namjoon Nk
Yritin pysyä vahvana, mutta se oli todella hankalaa, kun näin että J-hope itki. En halunnut tuottaa hänelle enempää surua, kuin mitä hän oli jo joutunut kokemaan. Olihan tämä tosi raskas asia. Mitä minä olisin muka tehnyt, jos olisin menettänyt Jinin. Varmaan hypännyt heti ikkunasta ja päättänyt elämäni siihen. J-hope on vahva. Ja hän kyllä selviytyy tästä jos saa meidän tulemme.
"Sä varmaa haluut tän yhen kuvan, jonka Tae anto mulle, ja käski antaa sulle jos sille sattuu jotain." Jimin sanoi, ja se tuli kaikille täysin yllätyksenä. ___________________________ Hobi Nk
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Se oli hieno kuva minusta ja Taesta muutaman vuoden takaa. Mutta teksti sen takana ei ollut niinkään vanha.
"En ehkä ole enään näkyvissä luonasi, mutta olen silti aina vierelläsi."
Kirjoitus näytti siltä kuin se olisi kirjoitettu muutama viikko sitten. Tiesikö Tae, että jotain tulisi tapahtumaan. Jotain pahaa.
En saanut yhtäkkiä ajatuksiani muualle siitä kiljunnasta, mikä sairaalassa oli kuulunut, kun kaikki yrittivät päästä pihalle. Kaikki olivatkin luultavasti päässeet pihalle, paitsi Tae...
Kaikki katsoivat minua vierestäni, ja lukivat kuvan tekstiä olkani yli. ___________________________ Jimin Nk
"Mistä sä sait ton?" Jin kysyi.
"Tae anto sen mulle. Se käski antaa sen Hobille jos jotain tapahtuu."
Muistelin Taen katsetta silloin, kun hän antoi kuvan, se oli haikea. En edes tiennyt silloin vielä, että Tae ja J-hope on homoja. Mä olin aina luullut, että ne on heteroja. Joten hämmästyin aika lailla kun kuulin heidän tunteistaan.
Yhtäkkiä Hobi alkoi puhumaan, ja hain aivoni takaisin ajatuksistani.
"Mä haluan hetken olla yksin ja miettiä meidän yhteisiä aikoja." Hobi sanoi kuulostaen haikealta.
Lähdimme pois, ja jätimme Hobin yksin. Mutta emme kokonaan, koska valvoimme häntä kokoajan kamerasta. ___________________________ Hobi Nk
Ei ei ei ei ei!!! Mun elämä ei voi mennä näin! Mä en voi menettää Taea! Voinko mä vaan päästä kotiin! Jos mun elämä menee näin, niin mä en halua enään elää!
Yhtäkkiä Jin, Namjoon ja Jimin syöksyivät taas huoneeseeni.
"Mitä te täällä taas teette?"
"Tultiin vaan tänne sun kaa." Jin vastasi salamyhkäisesti.
"Viekää mut pois täältä! Mä haluun kotiin."
"Me kysyttiin hoitajalta, sä voit ehkä päästä kotiin pyörätuolissa." Namjoon selitti.
"Oke! No viekää mut sit jo pois täältä! Sairaalassa tulee huonot muistot mieleen."
He kävivät ilmoittamassa asian hoitajalle ja hoitaja suostui, mutta vain sillä ehdolla, että minua pidettäisiin silmällä. ___________________________ Jin Nk
Hobilla on kiva pieni kämppä. Siellä oli kaksi makuuhuonetta. Jimin ja J-hope nukkuu toisessa ja mä ja Namjoon toisessa.
"Hetkinen... Miks meidän huoneessa on parisänky ja teidän huoneessa kaks isoo sänkyy."
"No kyllä te nyt varmaan jossain haluutte nukkua." Hobi sanoi samalla kun rullaili ympäri kämppää.
"Mö voin laittaa teille ruokaa." Jimin ilmoitti ja käveli kohti keittiötä.
Mmm... Ruoka oli hyvää kaikkien mielestä. Voisin ottaa vielä vähän lisääkin. Kurotuin kattilan ylle ottamaan lisää ruokaa.
"Hei Jin jätä vähä muillekkin." Jimin sanoi ja näppäsi käteni pois kattilan päältä.
"No okei okei."
Se oli tavallaan niinku iltapala, menimme sen jälkeen nukkumaan huoneisiimme. Minä ja Namjoon kipusimme sänkyyn ja aloimme nukkumaan. __________________________ Hobi Nk
Kaikki muut kuorsasivat jo, mutta minä en saanut unta. Liu'uin hitaasti alas sängystä pyörätuoliini, ja lähdin ruokailemaan kohti ikkunaa. Ikkunasta näkyi kaatuneen sairaalan paikka. Taen hautapaikka. Hän pelasti minut, mutta menetti oman henkensä siinä samalla.
Pidin Taen ja minun kuvaa ikkunan luona.
"Tekisin mitä vain, jos saisin nähdä sinut vielä edes kerran", huokaisin hiljaa pimeyteen ja toivoin, että Tae seisoisi vierelläni.
Yhtäkkiä näin silmäkulmassani liikettä. Irroitin katseeni kuvasta ja vilkaisin kelloa. Se oli jo kolme. Katsoin ikkunasta ulos ja näin pienen hahmon hoipertelevan kadulla. Hahmo käveli taloani kohti. Kuka kumma hoipertelee pihalla keskellä yötä?
