Missä helvetissä se nyt taas menee? Toivottavasti ei vaan mennyt taas baariin. Ongelmia sillä jätkällä kyllä on.
Mahtaiskohan helpottaa jos mä kertoisin sille tunteistani? Eeeei... Se varmaan vaan pahentaisi tilannetta entisestään. Tilanne saattais äkillisesti eskaloituu.
Okei. Jos mä haluun löytää Taen, mun pitää olla kuin Tae. Eli ikkunasta alas ja kadulle.
Kun olin päässyt ikkunasta ulos, kuulin puun takaa kohinaa.
"Kuka siellä! Laita kädet näkyville!"
"Parempi kuule vaan sun laittaa kädet näkyville, jos sä ja sun kaveri haluutte selvitä hengissä."
Nostin kädet ilmaan ja silloin joku hyökkäsi takaani, tainnuttaen minut maahan.
___________________________
"Missä mä oon?"
"Sä oot täällä missä mäkin. Jotku jätkät vangitsi meidät ja ne tainnutti sut."
"Ai poliisit vai?"
"Ei vaan ihan jotku random paskiaiset. Nyt ne pitää meitä täällä vankeina, enkä mä ees tiedä syytä."
"Ja mä kun luulin, että sä olit vaan lähtenyt baariin."
"Ei ei ehei. Mä avasin mun ikkunan jotta mä saisin raikasta ilmaa ja sit noi vaan hyökkäs sieltä."
"Oookkei. Mut miten helvetissä me päästään pois täältä."
"Toi onkin hyvä kysymys. Koska täällä on vaan toi yks pieni ikkuna, lasinsirpaleita kaks viina pulloa, vessanpönttö ja toi ovi josta noi hyypät kulkee."
"Kuules Tae, mä taisin saada hyvän idean."
Päätimme ryhtyä sanoista tekoihin. Suunnitelma oli siis tämä: Ensin me laitamme vessanpöntön tulvimaan, sitten huudamme ne hyypät tänne ja kalautamme niitä pullolla kalloon. Sen jälkeen nappaamme avaimet ja livistämme vapauteen. Ei voi mennä vikaan.
___________________________
"Apua! Vessa tulvii!"
"No antaa tulvia, hukuttepahan sinne!"
Jaahas, no näin en kyllä odottanut tässä käyvän.
"Ja mitäköhän helvettiä me nyt tehään tolle pytylle!?"
Tae alkoi jo vähän närkästyä. Näin sen hänen silmistään. Hänen ihanista kauniista silmistään ja pehmeistä huulistaan, hänen ihanista pehmeistä huulista. Tässä valossa hänen hiuksensa sädehtivät ihanasti ja minun olisi tehnyt mieli silittää niitä.
"Huhuuu! Hei J-Hope! Maa kutsuu!"
"Ai joo! Mitä häh?"
"Niin että mitäköhän helvettiä me tehään tälle pytylle."
"Antaa olla, ei se nyt niin pahasti vuoda."
Tae käveli nurkkaan ja istui sinne. Hänen elämänsä oli lähtenyt menemään päin helvettiä heti kun hän oli saanut tietää isänsä ja siskonsa katoamisesta. Hän olisi halunnut vain olla onnellinen parhaan ystävänsä kanssa. Eikä todellakaan sekoittaa J-Hopea tähän.
En tiedä kuinka kauan enään kestän. Olen pienessä suljetussa tilassa parhaan kaverini ja samalla myös ihastukseni kanssa. Näen kokoajan hänen pehmeät huulet, silkkisen tukan ja lempeät silmät. En tiedä osaanko hillitä itseäni enään pitkään!
___________________________
Tae nk
Voi paska! Miks mun piti vetää vielä J-Hopekin tähän mukaan. Tää juttu on tarpeeks paha jo yhdelle henkilölle! Mutta se että mun paras kaverikin on tässä jutussa!
Toisaalta mä en tiedä. Musta tuntuu, että mä haluun olla enemmän kuin vaan parhaita kavereita. Mut mitä J-Hope siitä sanois?
Se ei oo kyllä koskaan maininnut mitään sen ihastuksista, tykkääkö se tytöistä vai pojista? Miks kaikki on niin hankalaa! Mun pitää olla rohkea! Jossain vaiheessa mä kerron Hobille mun tunteista!
___________________________
J-hope nk
Okei nyt pitää tehdä jotain.
"Hei mullahan on puhelin vielä taskussa! Kuulitteko! PUHELIN!"
"Ei voi olla kun me vietiin teidän puhelimet!"
"Etkö sä tiedä että julkkiksilla täytyy olla vähintään kaks puhelinta! Ja Taella on kolme!"
"Ei oo enään kauaa!"
Tämä oli hyvä idea. Väitetään että meillä olisi muka puhelimet taskussa ja sit ne tullaan hakeen pois. Kuulin askelia, tyypit olivat ilmeisesti tulossa.
"Noniin Tae valmiiksi."
Otimme pullot käteemme ja asetuimme ovelle odottamaan.
"Noniin nyt ne puhelimet tänne!"
Ovi avautui ja silloin hyökkäsimme! Kalautimme heitä pullolla päähän ja he pyörtyivät maahan.
Juoksimme täysillä ulos rakennuksesta ja koko matkan poliisiasemalle.
Poliisit menivät pidättämään rikolliset. He olivat kuulemma juuri ryöstäneet pankin.
"Tule Tae. Lähdetään kotiin. Meillä on ollut rankkaa. Syödään vaan ja mennään nukkumaan."
Mutta koti oli kauempana kuin olimme osanneet odottaa. He olivat vieneet meidät Namyangjuun asti! Ei muuta kuin kävelemään!
