✔️𝗟𝗢𝗦𝗧

1.4

Hoseok nk.

Heräsin sairaalapediltä kaikkien piippauslaitteiden keskeltä ja edessäni istui nukahtanut Taehyung. Huoneessani ei ollut ketään muuta kuin Taehyung, mikä sai minut viellä hämmentyneeksi, koska en edes muista miten olenkaan päätynyt sairaalaan.

Hoseok: Tae

Taehyung sätkähti hereille kuulessaan nimensä ja hieroi unisia silmiään nähdäkseen minut paremmin.

Taehyung: Hobi. Mikä on olo?

Hoseok: Parempi. Kai.

Taehyung: Hyvä.

Hoseok: Viittisitkö sä kertoa mulle miksi mä makaan sairaalassa enkä omassa sängyssä?

Taehyung: Yoongi löi sua aika lujaa suoraan naamaas, joten sitten Seokjin meni paniikkiin ja soitti heti ambulanssin. Täällä sairaalassa hoitajat sanos, että sait lievän aivotärähdyksen.

Hoseok: Ja sä jäit?

Taehyung: Nojoo. Namjoon halus viedä Seokjinin pois stressaamasta ja Jungkook jäi kotiin katsomaan Yoongin perään, mut kuulemma sekin oli häipyny iltaan mennes. En ole varma onks palannu jo.

Hoseok: Mun syytä.

Taehyung: No perjattees joo ja perjattees ei.

Katsoin nuorempaa kummasti.

Hoseok: Täh?

Taehyung: No sä haastoit sen kanssa riitaa, mut sä perjattees pistit sille ihan faktat tiskiin.

Hoseok: Ei olis pitänyt.

Taehyung: Sillä aikaa, kun sä olet nukkunut niin poliisit on löytäny jotain Jiministä.

Hoseok: Mitä?

Taehyung: Poliisit löysi Jiminin kaulakorun, minkä Yoongi oli antanu sille.

Hoseok: Ja siinäkö kaikki?

Taehyung: No ei. Siinä korussa oli verta, ja se oli Jiminin verta.

Menin täys shokkiin. Mitäs jos pienelle Jiminille on tapahtunut jotain kamalaa. Mitäs jos hän on kuollut.

Hoseok: Kauan mä olin poissa?

Taehyung: Melkein kaks päivää.

En pystynyt muuta ajattelemaan, kun surumurtamaa Yoongia, joka on varmasti kuullut tuon saman uutisen ja mennyt täysin shokkiin. Niin minäkin olisin, jos ihminen ketä rakastan on ensin kadoksissa muutaman kuukauden ja sitten löytyy verta minun antamassa korussa.

Taehyung: Jos se mitään helpottaa niin se veri on tuoretta. Eli se tarkottaa, että Jimin on yhä kaupungissa.

Niin ja varmasti kuolemanpartaalla.

°°°

Seuraavana aamuna pääsin kotiin. Kotona minua odotti isokasa huolissaan olevia jätkiä. Ajatukset pyörivät toki edelleen Jiminissä ja siinä kaulakorussa ja siitä, että Jimin saattaa edelleen olla kaupungissa ja elossa.

Talon sisällä heti vasemmalla tulee vastaan olohuone, missä odotti neljä muuta mukaan lukien Yoongi.

Seokjin tuli ensin halaamaan.

Seokjin: Hoseok! Mä olin niin huolissani. Sattuuko päähän? Pyöryttääkö? Onko sulla nälkä? Tarviitko vettä?

Hoseok: Hei lopeta se lääppiminen. Mä olen kunnossa.

Silmäni kohtasivat Yoongin. Tuijotimme molemmat toisiamme pitkään.

Yoongi: Hoseok mä olen pahoillani.

Hoseok: Ai?

Yoongi: Mä olen niin stressaantunut ja peloissaan, että mun pitäis tajuta ketkä yrittää oikeesti parhaansa auttaa mua selvimään tästä. Kiitos Hoseok että yrität.

Hymyilin, koska vihdoin sain kuulla sen mitä tarvitsin.

Hoseok: Ole hyvä hyung. Ja saat anteeksi.

Yoongi hymyili takaisin ja tuli luokseni taputtamaan olkapäätäni.

Namjoon: Noin, nyt kun on tehty sovinto niin on sun vuoros Yoongi. Mistä sä ja Jimin riitelitte?