✔️𝗟𝗢𝗦𝗧

1.12

Juoksimme kohti rakennusta. Punaista kerrostaloa rappuihin kuusi, mikä olisi ylimmässä kerroksessa.
Ensin koputamme, mutta ei tullut vastausta. Saamme oven auki potkaisemalla.
Kaikki huonekalut asunnossa olivat rikki seiniä myöten. Käsikarvat nousivat pystyyn, kun huomaan kylppärissä makaavan ruumiin...

24 tuntia aikasemmin
Hoseok nk.

Tavallinen aurinkoinen aamu. Herään Taehyungin huoneesta hänen hupparinsa päällä ja puol unisena menen istumisasentoon sängylle. Taehyung on herännyt minua jo aikasemmin huomaten, että kello on jo melkein kaksitoista päivällä.
Koko talo taitaa olla jo hereillä. Puhumattakaan Yoongista, joka herää joka aamu varmaan viiden aikaa.

Nousen ylös ja menen omaan huoneeseeni. Pistän oman hupparin päälleni, koska en halua mennä toisen hupparissa toisten ilmoille. Pistin koripallo shortsit jalkaani ja lähdin alakerran suuntaan varoen liukkaita ja rikkinäisiä portaita.

Namjoon: Huomenta hyung.

Puol unessa minä vain sain aikaseksi nyökkäilemisen ja jatkoin matkaa jalkoja raahaten keittiöön, mistä hyvä tuoksu tuli. Silmäni olivat puoliksi auki ja hiukset sotkuiset ja haukottelin kuin hullu. Ajattelin, että olisin nukkunut paremmin, mutta nähtävästi en ole.

Seokjin: No hyvää huomenta, vihdoin säkin sit heräsit.

Hoseok: Mmm...

Mumisin vastaukseksi ja pistin pääni pöytään nukkuaakseni lisää. Taisin jopa nukahtaa pikkuisen ennen kuin minun kylkiäni tökättiin.

Taehyung: Huomenta.

Taehyung pörrötti hiuksia ja tuli viereeni istumaan. Vaihdoin asentoa pöydästä tuon olkapäälle ja suljin silmäni hetkeksi. Kuulen kun tuo nauraa ja pussaa minua pörröisiin hiuksiini, mitä hän sotki lisää.

Seokjin: Hoseok kahvia.

Avasin samantien silmäni ja näin kahvikupin edessäni ja siemailin sitä sen mittaan, että saisin aivoni ja koko elimistöni hereille. Pian olin taas virkeä.

Hoseok: Missä kaikki muut on?

Seokjin: Jungkook sai työhaastattelun ja Yoongi on kuskina.

Niin joo muuten.

Hoseok: Namjoon, miks et ole töissä?

Namjoon: Vapaa päivä.

Taehyung: Tuntuu et sillä on koko ajan vapaapäivä.

Hoseok: Niinpä.

Join lisää kahvistani ja otin puhelimen taskustani. Menin kalenteriin, mikä näytti, että tänään mulla onkin iltavuoro.

Namjoon: Miksi et ole ite?

Hoseok: Mulla on itseasiassa iltavuoro, missä mun pitää nyt olla.

Juon kahvini nopeasti loppuun ja lähden juoksu jalkaa ulko-ovelle pistämään takin päälle ja kengät jalkaan, ja juoksin kohti omaa autoa. Päästyäni kahvilaan pomoni olikin vastassa ja valmiina huutamaan...

— —

Tein normaalisti töitä. Otin tilauksia tiskin takana ja pistin ne menemään.
Kaikki oli niin normaalin tylsää. Kunnes sain Seokjiniltä hälyttävän viestin...

Seokjin:
NE ON LÖYTÄNYT JIMININ!!! TUU ÄKKII KUN PÄÄSET TÖISTÄ!!!

Ja vittu mullahan on viellä kaks tuntia työvuoroa jäljellä. Aivan vitun sama.
Heitin tarjoilijaesiliinan pöydälle ja juoksin tavarat kainalossa takaisin autolleni. Näen sivupeileistä kun pomo näyttelee sormea perääni, mutta Jimini on tärkeämpi kuin tuo mulkku.

Ajan varmaan ylinopeutta takaisin talolle, missä minua tyhmästi odotettiin.

Hoseok: Mitä te täällä istutte?! Perseet ylös ja mennään!!

Juoksimme kaikki täyttä vauhtia kahteen eriautoon ja ajoimme tielle, mihin poliisi sanoi löytäneensä Jiminin.
Juoksimme kohti rakennusta. Punaista kerrostaloa rappuihin kuusi, mikä olisi ylimmässä kerroksessa.
Ensin koputamme, mutta ei tullut vastausta. Saamme oven auki potkaisemalla.
Kaikki huonekalut asunnossa olivat rikki seiniä myöten. Käsikarvat nousivat pystyyn, kun huomaan kylppärissä makaavan ruumiin.

Kävelen varovasti ruumista kohti. Sydän hakkaen rintaani tuhatta ja sataa, kunnes kaikki menee rikki kun tajuan ruumiin henkilöllisyyden...

— —

Katsomme, kun paras ystävämme kuljetetaan mustassa kassissa kohti ambulanssia poliisit auttamassa heitä. Namjoon pitää Yoongista kiinni, joka yritti epätoivoisesti päästä poikaystävänsä luokse.

Ihmiset ovat kerääntyneet poliisi nauhan taakse seuraamaan tapausta. Muutama jopa itki meidän puolesta.
Menen Taehyungia lähemmäksi ja otan tuota kädestä kiinni ja itken tuon olkapäälleni. Se oli kaikista kamalin ilta...

Kotona mikään ei ollut enään normaalisti. Yoongi oli itkenyt itsensä uneen autossa ja kannoimme hänet tällä kertaa omaan sänkyynsä, kun me muut vain istuimme olohuoneessa sulattamassa tapahtunutta.

Jungkook: Mitäs me sitten?

Niinpä. Mitäs sitten? Pitääkö meidän vain jatkaa elämäämme normaalisti, kun yksi meistä on kuollut. Entä Yoongi? Pitääkö hänen vain unohtaa ihminen, joka merkitsi hänelle kaikista eniten...Pitääkö meidän unohtaa rakas Jimini...

Seokjin pisti käden nuorimman olkapäälle kyynel poskella. Yrittäen näyttää vahvaa puoltaan.

Seokjin: Mä...en tiedä...

——————————————————
Huh olipas luku.
Mun kädet on iha hikiset.

Pakko sanoo...oon ruosteessa. Mä en tiennyt mitä helee mä kirjotan ja tässä se loppu tulos si on...

Mitä te ootte jo tehny kesälomalla? Mä meen kahen viikon päästä Ed Sheeranin keikalle!!! (JEEEEEEEE)

ÖÖÖÖ...Kirja ei lopu tähän...niinku ei todellakaan. Mä en pysty elää sillä, että mä olen "tappanut" jonkun kirjassani!

Mun pitäis soittaa jonnekkin, mut en saa sitä aikaseks...

Sori ku en oo kirjottanu piiitkään aikaan.

Mikä on teidän lempikirja? Ja kertokaa mielipiteenne siitä kirjasta.

Lost
Red Rose
Poika Ja Valkoinen Piano

Vanhoista

Dangerous
Mr President
Serial Killer

🙋‍♀️🤦‍♀️