✔️𝗟𝗢𝗦𝗧

1.6

Hoseok nk.

Seokjin: Yoongi. Sä olet kyllä simmonen vitun kusipää, idiootti, vähä-älyinen mulkku, joka vain tahtoo näyttää kaikille maailman ihmisille kuinka kova sä olet tappelemalla jokaikisen kanssa, vaikka ne ei ole tehnyt sulle mitään pahaa.

Yoongi: Helppo sulla on sanoo herra mukamas täydellisyys. Sä et varmaan halua kaikkien tietää sun historiaas ennen Namjoonia ethän hyung.

Seokjin muuttui punaiseksi vihasta.

Seokjin: Ole onnellinen, että mä seison täällä, kun sä istut siellä kaltereitten takana putkassa. Ja Namjoon tietää ne jutut kiitos paljon.

Pyöritin silmiäni kahden käyttäytymisestä. Mukamas ne vanhimmat meidän porukasta ja käyttäytyvät kuin tarha ikäiset.
Huomioni kiinnittyi Taehyungiin joka istui odotushuoneessa silmät kiinni varmaan edelleen harmittaen sitä, että Jimin oli samaan aikaan rakennuksessa, kun hän odotti minun heräämistä. Ilman hänen tietämättäkään.
Menin toisen viereen ja pistin kätemme yhteen. Taehyung avasi silmänsä ja huomasi minut.

Hoseok: Se ei ole sun syytäs Tae. Sä et tiennyt, että Jimin oli siellä.

Taehyung: Niin, mut jos mä en olisi nukkunut mä olisin varmaan nähnyt hänet.

Hoseok: En usko, mutta hyvin mahdollista.

Taehyung kiinnitti huomion käsiimme ja muuttui tulipunaiseksi. Hän puhdisti kurkkuaan ja irrotti kätemme ja sanoi menevänsä vessaan. Samalla kaksi poliisia menivät samaan paikkaan, minne jätin raivoovan Seokjinin Yoongin luokse. Hetken päästä nuo kaksi tulivat takaisin Seokjin kainalossaan ja he pistivät tuon punakorvaisen minun viereeni sydän täynnä vihaa.

Seokjin: Vittu mikä idiootti.

Hoseok: No niin rauhotu sitten.

Seokjin: En rauhotu. Tajutaan saatana, että ollaan stressaantuneita kun poikaystävä on maailmalla yksin, mutta kyllä me kaikki ollaan vähän stressaantuneita ja peloissaan.

Hoseok: Hyung. Me puhutaan ihmisestä kenen nimi on Min Yoongi.

Seokjin: Anteeksi? Mä tunnen vaan ihmisen nimeltään itseppäinen nuija.

Seokjin pisti kätensä naamallensa ja meni niistä hiuksiin, kun palasi istumaan hyvään ryhtiin. Katsoi ympärille huonetta ja kysyi.

Seokjin: Minne Taehyung on kadonnut?

Hoseok: Vessaan.

Seokjin: Ai.

Hoseok: Milloin toi urpo päästetään tuolta?

Seokjin vilkaisi rannekelloaan, mikä näytti lähellä keskiyötä.

Seokjin: Alle tunnin päästä.

Lauseen lopussa hän päästi haukotuksen.

Hoseok: Ota Taehyung ja mene kotiin. Kyllä mä ton kylähullun tuon kotiin.

Seokjin: Ei kyllä mä pärjään.

Taehyung palasi vessasta normaalin näköisenä. Hymyilin hänelle ja hän ujosti hymyili takaisin.

Taehyung: Ai moi Seokjin. Vapaaehtoisestikko tulit sieltä pois.

Seokjin: No miten sen nyt ottaa.

Hoseok: Se piti raahaa sieltä ulos.

Taehyung naurahti.

Odotimme muutaman minuutin ja kaksi poliisia palasivat Yoongin putkan ovelle. Päästivät hänet vapaaksi ja työnsivät hänet meitä kohti. Nousimme ylös ja ajoimme takaisin hiljaisuudessa kohti kotia.

Kotona Yoongi suuntasi heti huoneeseensa sanomatta mitään.

Yoongi nk.

Menin suoraan Jimin huoneeseen, missä olen maannut jo siitä lähtien, kun Jimin katosi. Huone oli täynnä Jiministä ja meistä kuvia. Ne kaikki oli täynnä hyviä muistoja.

Ilman huomaamattani poskelleni tippui kyynel katsellen meidän kahden yhteistä kuvaa ensimmäisillä treffeillä ensikertaa parisuhteessa. Piknik rannalla. Täynnä rakkautta ja hauskanpitoa.

Sitten muistan Jungwoon sanat.

Yoongi: Anteeksi Chimchim. Mulla ei ollut tarkoitus.

------------------

Tässä onkin perään toinen osa.