Se On Melkein Mahdotonta. Vain Melkein(Newtmas)

Luku 1.

"Herätys mänttipää!" Kajahti ääni ilmoille, jolloin Thomasin oli pakko herätä ja nousta istumaan.
Se oli Minho, jolla oli juoksuvarusteet päällään ja kärsimätön ilme kasvoillaan. "Helvetin unineko. Painu aamupalalle niin voidaan lähteä..."
Thomas nousi nopeasti seisomaan ja hölkkäsi ruokalaa kohti, katsoen digitaalista rannekelloaan.
Pakollisesta herätyksestä oli kulunut vasta 10 minuuttia, joten Thomas ei voinut käsittää miksi Minho oikein meuhkasi..
Ruokailuun päästyään Paistinpannu lappasi Thomasin eteen muutaman leivän, yhden omenan, vettä, sekä eväät labyrinttiin lähtöä varten.
"Kiitos" Thomas mutisi ja alkoi mutustamaan leipäänsä.
"Huomenta Tommy!" Kuului ääni Thomasin pään takaa.
Pojan ei tarvinnut edes kääntyä katsomaan arvatakseen kuka siellä oli.
Newt!
"Huomenta" poika mutisi takaisin, samalla virnistäen itsekseen ja nyökäten edessään olevaa vapaata paikkaa kohti.
"Haluatko istua?" Thomas kysyi vanhemmalta pojalta, joka suostuttelematta myöntyi tarjoukseen.
Newtin istuttua Thomas ei voinut muuta kuin hymyllä, hän ei tiennyt mistä se johtui, mutta vanhemman pojan seurassa tällä oli jotenkin aina parempi olla.
Ennenkuin Thomas huomasikaan, tämä oli jäänyt tuijottamaan Newtin kasvoja.
"Kuules nuija nyt ei ole aika päivänokosille meidän on aika lähteä!" Minho oli saapunut paikalle.
Ja naputti kelloaan Thomasin edessä.
Thomasia vastapäätä istuva Newt kohotti katseensa ja katsoi hieman huvittuneesti vuoroin Thomasta, vuoroin aasialaispoikaa.
Vaikka Thomas kuinka yritti vastustella tämän kasvoille levisi vieno puna, jota poika yritti peitellä käsillään.

"Mitä se aamuinen oli?" Minho kysyi Thomasilta, heidän ensimmäisen taukonsa aikana.
Päivä oli jo edennyt puoleen ja Thomas ei voinut muutakuin nauttia juomastaan vedestä.
Seuraava kysymys sai hänet kuitenkin melkein pärskäisemään ne Minhon naamaan.
"Pidätkö sinä hänestä?"
Thomas nielaisi vedet nopeasti ja tuijotti hämmentyneenä Minhoa.
"Mitä tarkoitat?" Poika puolustautui, vaikka tämä tarkalleen tiesi mitä aasialaispoika oli tarkoittanut.
"Niin Newtistä? Pidätkö sinä siitä nuijasta?" Minho selvensi, selvästi huvittuneena. "Kyllä kaikki näkevät miten sinä ihan kuolaat hänen peräänsä"
"Ei pidä paikkaansa!" Thomas yritti, mutta tämä tiesi kuinka hänen hätääntynyt ilmeensä oli paljastanut Minholle koko totuuden.
Minho naurahti kuivasti ja tuijotti Thomasia.
"Tuota nyt ei uskoisi mänttikään!" Tämä ilmoitti ja Thomas ei voinut muuta, kuin myöntyä.
"Entä sitten vaikka pitäisinkin hänestä?" Tämä kivahti ja mulkaisi päällikköänsä.
"Ei Newt kuitenkaan pidä minusta enempää kuin ystävänä!"
"Oletko kysynyt?"
"En?"
"Kannattaisiko?"
Thomas huokaisi turhautuneesti "Miksi me edes puhumme tästä, kun ei se vie mihinkään... En sitäpaitsi voi pilata sitä vähääkään mikä minulla Newtin kanssa on."
Pian Thomas tajusi kuinka hän oli juuri tunnustanut Minholle kaiken.
"Ei helevetti" Minho hihkaisi.
"Sinä olet ihan lääpällään siihen nuijaan!"