Se On Melkein Mahdotonta. Vain Melkein(Newtmas)

Luku. 27

Thomas mätkähti johonkin limaiseen, poika irvisti ja nousi kivusta älähtäen jaloilleen.
Käännähtäessään ympäri, huomasi hän Teresan olevan jo tietokoneen luona.
Oletko kunnossa? Thomas kuuli Teresan kysyvän hänen päänsä sisällä.
Joo olen Poika vastasi, takaraivoaan hieroen, vaikka hän tiesikin ettei Teresa voinut nähdä sitä.

Muistatko varmasti kaikki sanat? Thomas kuittaili tytölle, kulmat koholla.
Thomas katsoi tytön selkää, joka liikehti, kuin tyttö nauraisi.
Älähän aliarvioi minua. Hän sanoi
Thomas otti noin viisi askelta Teresaa kohti, kun hän kuuli takaansa metallisen kolahduksen, jota seurasi pitkä korvia vihlova vingunta.

Vingunnan aikana Thomas oli kääntynyt ääneen päin, taas yksi poika oli kuollut, sillä hänen eteensä oli pudonnut saattaja, limaisine kehoineen, piikit veren tahrimana.
Thomasille ei jäänyt muita vaihtoehtoja, hän loikkasi saattajan niskan päälle ja ratsatsi sillä kuin rodeossa konsanaan.

Newt iski veitsensä edessään terävä kyntisiä käsiään uhkaavasti heiluttavan saattajan limaisen kehon läpi.
Kuului kilahdus, kun metallit raapivat toisiaan, sen jälkeen oli, kuin nappi olisi painanut pohjaan, sillä saattaja rojahti voimallisesti alas.
Vetäessään veistään kauemmas, Newt tuijotti silmät hämmennyksestä ammollaan edessään lojuvaa raatoa.
Oliko hän juuri tappanut saattajan?

Vetäytyessään kauemmas poika kuuli vasemmalta puoleltaan rahisevan äänen.
Jokin liikkui häntä kohti kovaa vauhtia.
Newt käänsi katseensa äänen suuntaan ja huomasi kauhukseen saattajan kääriytyneen keräksi ja syöksyvän häntä kohti, piikit ojossa.

Thomas oli onnistunut surmaamaan saattajan, jonka selässä oli vähän aikaa sitten heilunut.
Nyt saattaja-aukosta oli pudonnut kaksi tai kolme saattajaa lisää.
Teresa vauhtia! Hän karjui tytölle päänsä sisällä. Minä yritän! Tyttö melkein parkaisi.
Se ei anna minun näppäillä viimeistä sanaa! Thomas käännähti nopeasti yhtä saattajaa kohti, tytön mutistessa kaikki sanat hiljaa hänen päässään, ilmeisesti odottaen että Thomas korjaisi niistä jotain.
Niin ei kuitenkaan käynyt, ne kaikki olivat oikein.

Chuckin ilmeiseti vaistosi jonkin olevan vinossa, sillä poika oli kääntynyt Teresaan päin ja huutanut; "mikä helvetti siellä nyt kestää?!"
"Se ei anna minun kirjoittaa sanaa PAINA!" Teresa huudahti.
Chuck vastasi muita mutkitta, kuin olisi ollut tilanteessa aiemminkin.
"Kokeile painaa tuota vihreää nappia!"

Teresa käännähti nappiin päin ja irvisti, sillä mitään ilmeisempää ei voinut olla. Napin pinnassa luki isoin paksuin kirjaimin;

PYSÄYTÄ LABYRINTTI.

Teresa iski kätensä napin päälle ja melkein heti tuntui, kun jokin voima olisi pyyhkäissyt heidän lävitseen, sillä kaikki pysähtyi.