Se On Melkein Mahdotonta. Vain Melkein(Newtmas)

Luku. 18

Thomas katsoi, kun Newt nosti viimeisen arkun pöydälle.
Tällä kertaa hän oli täysin hiljaa, vanhempi poika oli kantansa esittänyt, eikä Thomas voinut muuta kun kunnioittaa hänen päätöstään ja olla hiljaa
"Piristy mäntti!" Minho sanoi, virnuillen hänen takanaan.
"Miten voin piristyä?" Thomas kysyi murheellinen sointi äänessään, nyppien paitansa reunasta lankoja.
"Hän ei voi sietää minua..."
Thomas vilkaisi Newtiä, joka ei ollut joko kuullut tai esitti välinpitämätöntä vain vähän matkan päässä heistä.
"Nyt tiedän miten saadaan tuo naama pois klönteiltä!" Minho hihkaisi. "Anna kun Minho-setä hoitaa!" Thomas nyökkäsi pojalle, kunnes tajusi mitä tuo vihjaili... Minho saattaisi pahentaa asioita entisestään...
"Minho kyllä minä selviän-" hän yritti sanoa aasialaispojalle, mutta toinen poika oli jo Newtin luona.

"Älä ole kuin joku helvetin klöntti 5-vuotias!" Minho sanoi vaalea hiuksiselle pojalle, tärkeästi rintaansa röyhistellen. Thomaksen mielestä Minho näytti kukolta, joka yritti hurmata naaraan parittelupuuhiin.
Leveä virnistys vielä korosti hänen "tärkeyttään".
"Thomas ei tehnyt mitään väärää! Se oli se noita... Se noita-akka, joka manupuloi mielesi!" Vihdoin Minho oli jatkanut. Thomas halusi piiloutua kaappiin, eikä tulla sieltä enää koskaan ulos.
Pojan helpotukseksi Newt kuitenkin vain virnisti.
Hänen ilmeensä ei ollut millään tavalla kärsivä tai ahdistunut, lähinnä huvittunut.
"Okei, piru vie! Rauhoitu." Tuo naurahti Minholle ja käveli Thomaksen luo.
"Herttainen kirjekyyhky sinulla."
"Ei helvetti. Sanoiko meidän pikku-Newt juuri vitsin?!" Minho huudahti.
"Mentäisiinkö puhumaan ulos?" Thomas kysyi, jolloin vanhempi poika vain nyökkäsi.

"Palaamme kohta!" Newt kuuli tummahiuksisen pojan huudahtavan Minholle olkansa yli, jolloin hän puristi huulensa tiukaksi viivaksi ja hidasti ontumistaan hieman.
Ulkona, ennenkuin Newt ehti edes suutaan avata - Thomas aloitti. "En tarkoittanut mitään mitä Minho sanoi hän-"
Newt kuitenkin keskeytti hänet.
"Oli oikeassa. Käyttäydyin kuin mikäkin klöntti... Tommy olen pahoillani, todella."
Thomaksen kulmat kohosivat hämmennyksen ja helpotuksen merkkinä, niin että niiden ympärille ilmestyivät pienet juonteet.
"Ei se mitään." Hän sanoi. "Oikeasti!"
Newt hymyili hänelle vaisusti.
"Sitä paitsi nyt Minho tunsi itsensä vielä tärkeämmäksi!" Thomas lisäsi nauraen.
Newt nauroi myös, hän ei ollut pitkään aikaan tuntenut oloaan niin kevyeksi.
Pian hän tunsi Tommyn kädet vartalonsa ympärillä, jolloin hän laski omatkin kätensä nuoremman pojan yläselälle.
"En halua enää minkään pilaavan tätä." Hän kuiskasi ja hipaisi huulillaan pojan poskea.
"En minäkään, Newtie. En minäkään!"