𝅋𝆯Popcornia𝆯𝅍 🏳️‍🌈

𝅋1𝅍

Oli kylmä huhtikuinen päivä ja vettä satoi niin kovalla vauhdilla, että pelkäsin kaatuvani ja kastuvani aivan läpimäräksi. Vesilammikkoja oli senkin edestä joka paikassa jonne vain päädyinkin astua ja tunsin kuinka märkyys oli päässyt jo kenkieni läpi sukkiini ja kastelivat niitä yhä enemmän askel askeleelta. En olisi tässä rämpimässä kotia kohti tälläisessä säässä, jos vain olisin kuunnellut ystävääni Juusoa, joka oli varoitellut vaarallisen tummista pilvistä. Kaipa sitäkin pässiä olisi joskus kannattanut kuunnella. Joskus hän nimittäin sattui vain olemaan sellainen ärsyttävä ihmisolento, jota olisi vain voinut pamauttaa muutaman kerran jollakin kovalla päähän eikä se siltikään siitä olisi viisastunut ollenkaan. Mutta tietenkin aina silloin, kun en kuunnellut sitä, se tuppasi olemaan oikeassa ja ilkkui siitä aina jälkikäteen.

Seurasin katseellani, kun kävelytien viereisellä olleella lumisella tiellä olevat autot ajoivat ohitseni välittämättä siitä, jos jossakin sattui olemaan loskaa ja heittivät kaikki vedet päälleni, meidän käveliöiden päälle. Tosin ei kukaan tervejärkinen tälläisellä säällä kävellytkään ja nopealla vilkaisulla huomasinkin olevani ainoa jalankulkija, ihan niin kuin olin ajatellutkin.

Hetken loskan ja vesilammikkojen keskellä taivallettuani päädyin kerrostalon numerokoodilla varustetun oven luokse. Vilkaisin ympärilleni ja näppäilin koodin, jonka jälkeen astelin sisään lämpimään ja jokseenkin kodilliseen sisäilmaan. En kauaa kerennyt ihmetellä, kun kylmä viima osoitti edelleen olevansa mukana pelissä ja suljin äkkiä oven. Vilkuilin pimeää rappukäytävää kuin etsien jonkinlaista johtolankaa siitä olinko yksin siellä vai en. Tosin kello alkoi jo näyttää kymmentä illalla ja monet olivatkin jo nukkumassa tähän aikoihin.

Joskus Juuso oli irvaillut mulle, että olin jotenkin tosi vainoharhainen ja luulin muka, että kaikkien nurkkien takana piileskeli joku hullu psykopaatti, joka halusi tappaa kaiken liikkuvan. Enhän mä nyt sellaista pelännyt, tai en ainakaan kamalasti. Siippola oli muutenkin tosi rauhallista seutua, vaikka iso paikka olikin. Ei täällä liikkunut kaikkea outoa ja hämärää niin kuin jossakin Pajurinteellä.

Pudistin päätäni kiroten itsekseni, että olin jämähtänyt todella typerän näköisesti paikoilleni ja lähdin suunnistamaan rappusia pitkin omaa yksiötäni kohden. Kaivoin avaimet taskustani, joissa roikkui pari koristejuttua. Hemmetin Juuso, kun päätyi aina ostamaan kaikkea ja antamaan tai no pikemminkin pakottamaan, että ottaisin ne vastaan ja käyttäisin niitä avaimissani. Hymähdin ajatuksilleni ja avasin oven. Astelin sisälle hieman viileähköön huoneeseen, joka toivotti synkkyydellään mut tervetulleeksi.

Heitin avaimet aivan oven luona olleen pikku lipaston päälle ja revin kengät jaloistani väsyneenä samalla, kun yritin jollakin konstilla saada samaan aikaan myös takkia pois. Mua väsytti aivan kauheasti eikä olisi tehnyt mieli jäädä tappelemaan kenkien ja takin kanssa, mutta mitäs sille pystyi, kun ei vaan ollut malttia ottaa yhtä juttua omalla vuorollaan pois. Kuljin puhelin kourassa kahvinkeittimen luokse ja lappasin purut ja vedet sinne ennen kuin napsautin sen päälle ja painauduin ruskeaa tasoa vasten sulkien samalla silmäni. Väsytti, väsytti ihan helvetisti, mutta kahvia oli vain pakko saada ja tupakkaakin teki mieli, mutta päätin pysyä lämpimän yksiöni suojissa kuin, että menisin ulos ja paleltuisin jokaista lihasta ja luuydintä myöden kovassa lumituiskeessa ja pakkasessa.

Heräsin ajatuksistani kuullessani kahvinkeittimen päästämän pienen naksahduksen ja käännyin sitä kohden samalla tutkaillen tylsistyneenä ja silmät kirvellen mustaa ainetta, joka liejui kahvipannussa. Hetken sitä tuijoteltuani nappasin pöydältä eilisen -ja koko viikon käytösssä olleen harmahtavan mukini ja kaadoin mustaa, kuumaa nestettä siihen, jonka jälkeen talsin kahvikuppi toisessa ja puhelin toisessa kädessäni ikkunan luo olleelle puiselle penkille ja istahdin siihen. Siemailin kahviani samalla tutkaillen ulkona peuhaavaa lumisadetta. Ihmisiä ei näkynyt, tai sitten he eivät vain käyttäneet heijastimia ja liikkuivat täysin tummissa vaatteissa, jolloin heitä ei tunnistanut pimeyden joukosta.

Kahvi oli jo kerennyt jäähtyä, kun sain irroitettua katseeni likaisesta ikkunasta ja päädyin olematta juomatta sitä ja kaadoin sen lavuaariin, josta suuntasin sänkyni luokse. Päivä oli todella pitkä ja rasittava ja kaikki stressi siitä, ettei rahaa riittänytkään maksamaan vuokraa ja kaikkea muuta, karmi selkäpiitä. Olin yrittänyt etsiä töitä ja olin päätynyt osa-aikatöihin läheiselle kaupalle, jonka asiakaskunta oli suoraan sanottuna ihan perseestä. Ei siellä muita rampannutkaan kuin yli kahdenksankymppiset mummot, joilla oli ollut koko viikon aina jostakin valitettavaa. Sitten, kun oli saanut yhden hiljaiseksi, toinen hyökkäsi näsäviisailla ja "Meidän aikaamme.." -lauseillaan kimppuun. Ei siellä kaupassa ollut edes muita kuin minä, Samu ja Tiia, mutta ne kaksi olivat aina jossakin muualla ja mun piti hoitaa koko kauppaa yksin viikon kokemuksella. Oli siinäkin yksi unelmaduuni.

Tuntui kuin olisin vain voinut kaatua petaamattomalle sängylleni edes välittämättä siitä, että kaikki päivävaatteet olivat vielä päällä ja puhelin odotti herätyksen laittamista. Huokaisin silmiäni hieroen ja istahdin sängylle, joka narahti allani. Jossakin välissä pitäisi hommata uusi sänkykin vanhan tilalle, mutta tämän hetkisillä palkoilla ei kauheasti ylpeilty. Hyvä, kun edes laskuihin ja ruokaan riittivät ja minä pöljä halusin ostaa vielä uuden sängynkin ja tuhlata siihen kaikki rahat. En mä sentään ulkona kodittamana halunnut asua, en ainakaan vielä hetkeen.

Riisuin päälivaatteet pois päältäni ja heitin ne huolimattomasti yhden tuolin nojalle, jonka jälkeen kömmin sänkyyn puhelin kädessäni. Laitoin puhelimeen herätyksen ja juuri, kun olin valmis käymään nukkumaan, tajusin valojen olleen päällä ja häikäisevän ilkeästi silmiin. Nousin ylös lämpimän peiton alta vieläkin ärtyneempänä ja menin katkaisemaan valot katkaisimesta ja sitten maleksin takaisin sänkyyni, johon tunnuin uppoavan. Stressi ja väsymys tuudittivat mut nopeasti untenmaille. 

*
Joten joo hei moi ja terve, tässä sitä taas ollaan😂 Uusi tarina ja silleen, jee?
Tiiän, tää luku oli aika tylsä ja lyhyt ja silleen mut pitäähän sitä jostakin kohtaa alottaa? xD Eiks je?
*