𝅋𝆯Popcornia𝆯𝅍 🏳️‍🌈

𝅋21𝅍

Roopen nk:

Puristin käsiäni nyrkkiin ja yritin rauhoittua. Yleensä sängyllä makoilu sai mun olon aina rentoutumaan, mutta tällä kertaa mun sydän tuntui pumputtavan kiivaasti rinnassa. Mun päässä soi vain Markuksen eiliset sanat ja Oulan vetistyneet kasvot. En ollut edes kerennyt juosta Oulaa kiinni, kun hän oli kadonnut ihmisten joukkoon. Jos rehellisiä oltiin, olin meinannut pamauttaa Markusta turpaan ja antaa sen maistaa hieman nyrkkiäni.

→

"Mä en sitten ollenkaan tykkää siitä Oulasta. Vittu, kun on vituttava jätkä", Markus tuhahti irvistäen ja kääntyi katsomaan mua huvittuneena, mutta huomasin selvän inhon paistavan läpi hänen silmistään.
"Olisit ees hankkinu jonkun kivemman näkösen huora ittelles etkä tollasta."

Vaikka musiikki soi kovalla ja munkin olotila alkoi kallistua sinne humalaiseen suuntaan, silti kuulin selvästi Markuksen jokaisen pikkuisenkin sanan. En kerennyt sanoa mitään, kun kuulin pienen tömähdyksen kuin joku olisi tehnyt liian nopean pyörähtämisliikkeen. Käänsin päätäni vain tunnistaakseni Oulan takaraivon, joka katosi väenpaljouteen. Käteni puristuivat nyrkkiin, kun käännyin takaisin Markuksen puoleen, joka näytti jopa ylpeältä aikaansaannostaan.

"Kuuntele nyt tarkkaan Markus nimittäin mä en sano tätä toista kertaa", kerroin matalalla äänellä, mikä tuntui nousevan aivan kurkun pohjasta asti. Parilla harppauksella olin punapään kanssa naamakkain, vain pieni rako oli meidän kahden välillä. Kiedoin käteni hänen niskan taakse ja pakotin jätkän katsomaan vihasta tummuneita silmiäni,
"Jos mä koskaan kuulenkaan sun sanovan vielä tollasia juttuja Oulasta, mä tapan sut omin käsin."

Markuksen silmät laajenivat sanojeni seurauksena eikä se osannut sanoa mitään kuin vaan katsoa mua takaisin silmiin. Loin häneen vielä pitkän katseen ja tönäisin kovakouraisesti kauemmas. Käänsin jätkälle selkäni enkä jäänyt katselemaan mitä hänelle kävi tai kaatuiko hän pahasti vaan lähdin harppomaan ripeillä askelilla kohti lähintä ulko-ovea, mistä Oulakin oli varmasti mennyt ulos. Tönin ihmisiä edestäni ja varmoin askelin avasin oven ja astuin ulos. Etsin Oulaa katseellani ympäri pihaa, jossa ei ollut muuta kuin minä ja pari jätkää tupakalla, mutta nekin näyttivät siltä, että olisivat tulossa takaisin sisälle.

Kävelin yhden luokse ja pysäytin hänet sijoilleen. Jätkä katsoi mua kysyvänä ja näytti olevan valmis tappelemaan, jos sitä haluisin. Joo, ehkä mun tekikin mieli hakata joku punapää, mutta ei se ollut tämän hetken asia, Oula oli tärkeempi.

"Ootteko nähny sellasta mua pari senttiä lyhyempää jätkää, jolla on musta neuletakki ja ruskeet vähän sojottavat hiukset?" kysyin tutkaillen jätkää ja sen frendejä.

"Olisko se ollu se, jolle Amin tarjos autokyydin?" jätkä mietti vilkaisten muita ja ne kohauttivat olkapäitään. Nyökkäsin hänelle ja taputin jätkän olkapäätä, "Kiitti."

Ne lähtivät takaisin sisälle ja mä jäin tuijottamaan eteenpäin minne ilmeisemmin Amin ja Oula oli kadonneet hetki sitten. Nyrkkiin puristuneet käteni kipinöivät. Mun teki mieli hakata se kusipää.

→

Nousin ylös. Ei mun ollut järkevää vain maata sängyssä itsesäälissä, kun voisin mennä puhumaan Oulalle, joka ei varmasti haluaisi puhua kanssani, mutta pakkohan mun oli edes kokeilla. Kaikki tää oli vaan vitun Markuksen ansiota.
Riensin hakemaan nopeasti random hihattoman hupparin ja housut, jonka jälkeen nappasin puhelimen mukaani ja harpoin kohti ulko-ovea. Avasin oven ja pamautin sen perässäni kiinni, jonka jälkeen hölkkäsin autolleni, jonka ovet avasin nopealla ranneliikkeellä. Istahdin autoon ja lähdin ajamaan kohti Oulan kämppiä.