𝅋𝆯Popcornia𝆯𝅍 🏳️‍🌈

𝅋18𝅍

Oli sunnuntai aamu ja kello oli jo yli kymmenen, kun me noustiin ylös ja puettiin päälle. Roope oli pukenut päällensä sen harmaan hupparin ja siniset farkut, jotka eilen oli ottanut mukaansa. Huppari ei ollut sellainen miksi sitä olin ajatellut nimittäin hupparissa ei ollut hihoja ja mulle tuli siitä vain mieleen, kun oltiin tavattu hänen kanssaan ensimmäisen kerran. Hihaton huppari antoi mulle täydellisen näkymän hänen lihaksikkaille käsivarsilleen. Siniset farkut sopivat täydellisesti hupparin kanssa ja musta ne näyttivät niin kivoilta, kun niiden polvia oltiin revitty silleen todella kivan näköisesti.

Eilen rannalla meidän pitkän suutelusession jälkeen oltiin vaan uitu ja naurettu. Samukin pääsi jonkin ajan päästä siitä kuorestaan ja alkoi, jopa hymyillä ja nauraa meidän kanssa. Ei se silleen loppupeleissä niin kauhea tyyppi ollutkaan. Ehkä mä olin liian nopea tuomitsemaan vaan sen perusteella minkälainen se oli ollut töissä.

Me istuttiin pöydän ääreen ja laskettiin höyryävät kahvikupposet eteemme. Mulla oli päälläni perus t-paita ja jotkut rennon oloiset farkut. Yleensä musta oli kivaa olla kotona ilman paitaa ja joillakin rennoilla housuilla. En mä kuitenkaan nyt viittinyt olla niin, kun Roope oli täällä ja olisi katsellut mua intensiivisesti. Ei mulla ollut mitään sen kummoisempia lihaksia ja muistutin enemmän kukkakeppiä kuin ihmistä. Olinhan mä saanut kuulla siitä koulussa, kun olin voimatonkin kuin haavanlehti.

"Miksi sun huulet on mutrussa ja kulmat kurtussa? Mitä oikeen kelaat?"

Säpsähdin kääntyen katsomaan mua tutkiskelevaa Roopea, joka oli lopettanut kahvin juomisen ja laskenut kätensä pöydälle nojatakseen siihen. Sen tummanruskeiden silmien katse oli täysin keskittynyt muhun mikä sai oloni vaivautuneeksi.

"En mä ajattele mitään", mutisin vastaukseksi ja hörppäsin kahvia ja melkein poltin kieleni.

Tunsin Roopen yhä katsovan mua edelleen, joten katsoin häntä kulmieni alta samalla, kun puhalsin kahvia ja join sitä varovaisemmin. Roope kallisti päätään ja nojasi käteensä enemmän samalla, kun sen kasvoille nousi pieni hymy.

"Haluaisitko sä nähä mun pari kaverii?"

Laskin kahvimukin pöydälle ja katsoin häntä hämilläni. Halusiko hänen kaverinsa muka nähdä mut? Entä jos ne eivät tykkäisikään musta?

Ilmeisesti Roope huomasi mun epäilevän katseen, jolloin hän hymyili vielä leveämmin, joka jostain syystä sai oloni hieman rauhoittuneemmaksi.

"Ne on tosi mukavaa seuraa. Sellasia chillejä."

"Okei..", mutisin nyökäyttäen päätäni ja katsoin häntä silmiin rohkaistuneena,
"Kai se sitten käy, jos se on niillekin ihan ok."

"On se", Roope hymähti ja hörppäsi kahviaan.

Me juotiin kahvimme aika sutjakkaasti ja lähdettiin sitten pukemaan kengät jalkaan ja ulos. Jusu oli vieläkin Juusolla, kun se oli kiintynyt Samuun niin paljon eikä mua todellakaan haitannut, että se oli siellä hoidossa. Mä kuitenkin tiesin, että Juuso osasi hoitaa koiraani. Kuitenkaan en mä Jusua sinne aikonut ikuisuuksiin jättää. En mä nyt todellakaan halunnut, että se kiintyisi Samuun ja jäisi sinne. Ostakoon siinä vaiheessa ihan oman koiransa.

Pudistelin päätäni omille ajatuksilleni ja kirin Roopen kiinni, joka oli jo autonsa luona ja istumassa jo autoon. Kiersin nopeasti toiselle puolelle ja istahdin alas. Turvavyöt laitettuamme, lähdettiin ajamaan ilmeisesti Roopen ja sen kavereiden jonkinlaista tapaamispaikkaa kohden.

Rehellisesti sanottuna mua alkoi hermostuttaa koko ajan yhä enemmän mitä lähemmäs me ajettiin paikkaa ja varsinkin siinä vaiheessa, kun paikka alkoi vaikuttaa sellaiselta, missä ei asunut juuri ketään. Ja jos asui niin kännisiä puliukkoja tai sellaisia joiden mielestä oli kivaa leikkiä veitsien kanssa.