𝅋𝆯Popcornia𝆯𝅍 🏳️‍🌈

𝅋12𝅍

Ihanimmalla tavalla mut herätti puhelimen kokoaikainen värinä ja pimputus.
Ärähdys pääsi huulteni välistä, kun kampesin itseni istuma-asentoon. Räjähtävä kipu kyljissä ja alavatsassa sai silmäni puristumaan kiinni ja kädet puristamaan lakania. Näillä ruhjeilla jokainen liike tulisi sattumaan parin viikon ajan, jopa kuukauden verran. Ei siinä, oli mulle joskus käynyt pahemminkin ja, kun Silvosta oli kyse, olisi voinut käydä vieläkin pahemminkin. Sehän olisi voinut hakata mut sellaiseen kuntoon, ettei kukaan olisi enään tiennyt kuka mä olin.

Kaivoin puhelimeni käsiini ja varoin viiltämättä sormeani lasinsiruihin, jotka pienesti törröttivät puhelimen näytöstä. Näppäilin hitaasti pinkoodin ja kurtistin kulmiani huomatessani, että Roope oli yrittänyt taas soittaa mulle. Viimeisin soitto oli kaksi minuuttia sitten. Vilkaisin kelloa enkä edes jaksanut panikoida, kun huomasin näyttävän jo puoli kolmea iltapäivällä. Näppäilin kaupan pomon numeron ja painoin vihreää luuria. Selitin pomolle kuinka olin kaatunut portaissa pahasti ja sen takia mennyt yömyöhään sairaalaan he olivat määränneet lepoa. Mies ymmärsi ja sanoi, että seuraavalla kerralla pitäisi ilmoittaa etukäteen ja tämän kerran katsoi jutun läpi sormien. Seuraavaksi soitinkin huvipuiston pomolle ja selitin saman jutun.

Päädyin seuraavaksi Roopen numeron kohdalle. Syvään huokaisten painoin vihreää luuria ja painoin puhelimen varovaisesti vasten poskea. Puhelin ei kerennyt kahta kertaa tuutata, kun Roope jo vastasikin.

"Oula?! Missä hemmetissä sä oot?" Roopen ääni kuului korviini liian kovalla ja päädyin viemään puhelimen kauemmas korvasta, laskin sen sängylle ja pistin kaiuttimelle.

"Kotona", vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi nousten hammasta purren ylös. Kylkeen vihloi sillä tavalla, että pelkäsin kivun vievän voiton ja kaatavan mut maahan aiheuttaen extra kipua.

Taistelin kipua vastaan ja purin hammasta etten olisi äänähtänyt millään tavalla.

"No kyllä mä sen jo huomasin, kun oot aina täällä mua ennen. Kui et vastannu mun viesteihin?"

"En mä ole velvollinen soittamaan tai laittamaan sulle viestiä heti, kun sä vaan niin käsket", vastasin ärtyneenä takaisin ja nappasin hupparin ja puin sen päälleni samalla, kun käännyin puhelimen suuntaan. "Etpä säkään vastannu mulle, joten miks mun pitäis olla se joka vastaa?"

"Mä tiedän, mu-"

Olin jo napannut puhelimen käsiini ja painanut punaista luuria. Tuhahdin ärtyneenä ja puin kivusta sävähdellen löysät kollarit jalkoihin, jonka jälkeen tallustelin puhelin kourassa vessaan. Liikuin kokovartalopeilin luokse ja vedin hupparia ylemmäs haluamatta edes katsoa minkä näköinen kylki saattaisi ollakaan. Happea syvään vetäen, siirsin hitaasti katseeni kylkeeni, jossa oli iso liilahtava mustelma, joka väreili lämpöisenä. Laskin hupparin reunan alas ja siirryin keittiöön keittämään kahvia, jonka jälkeen nappasin takin, varmistin olihan tupakat ja avaimet mukana ja painelin ulos asunnosta.

Kuljin läheisille penkeille istumaan ja kaivoin tupakka-askin ja sytkärin. Nappasin yhden huulilleni, sytytin sen palamaan ja vetäisin pitkät henkäykset kuin hengenhädässä. En ollut edes tajunnut kuinka paljon koko kehoni olikaan huutanut nikotiinia. Puhelin kädessäni päästi äänen ja vilkaisin sen säpäleistä näyttöä, joka näytti, että kukapa muukaan kuin Roope oli laittanut viestin. Urahtaen avasin viestin.

Roope 14.35 Moi tota.. Tuuthan sä sinne puistoon? Annat mun kertoa syyn kaikelle..

Huokaisin turhautuneena. Ihan kuin kipu ei olisi ollut tarpeeksi, kun mukana roikkui vielä joku hemmetin Roopekin. Vitutti, joten vedin sellaiset henkoset, että meinasin alkaa yskimään. Eihän sitä kohta tarvitsisi edes huolehtia kivusta, kun tukehtuisin johonkin tupakkaan.