𝅋𝆯Popcornia𝆯𝅍 🏳️‍🌈

𝅋9𝅍

"Samu, tuliks ne jo?" huudahdin kipittäen mua hieman pidemmän jätkän luokse, joka nojaili leipähyllyä vasten ihan omissa maailmoissaan. Siitä asti, kun se oli alkanut olemaan Juuson kanssa enemmän, siitä oli tullut kunnon haaveilija, joka eli ihan omalla maapallollaan ilman minkäänlaisia häiriötä.

"Samuu?" ravistelin sitä aluksi hieman varovaisesti eikä vastausta näkynyt, joten seuraavaksi ravistelin sitä voimakkaammin, jolloin se räpytteli silmiään ja katsoi mua hölmistyneenä. Huokaisin jokseenkin helpottuneena ja ärsyyntyneenä samaan aikaan. Ellei se alkaisi oikeasti skarpata pikkuhiljaa, se saisi vielä tota menoa potkut.

"Niin, että ne uudet tavarat? Tuliko ne jo?" esitin kysymykseni uudelleen katsellen sitä kulmat kurtussa ja suu tiukassa viivassa. Mua ei vaan sattunut huvittamaan ollenkaan sen ajatuksenjuoksu ja se, että se näytti tosi tyhmältä vain seisoessaan ja katsellessaan jonnekkin kauas samalla, kun sen kasvoilla oli idioottimainen hymy. Haloo hei, maa kutsuu.

"Joo kyllä ne tuli", Samu vastasi edelleen todella hämmentyneen näköisenä katsellessaan mua ja nyökkäsi takahuoneeseen,

"Ne tuli aikaisemmin takahuoneeseen, mutta mä lajittelin Tiian kanssa ne omille paikoilleen."

Nyökkäsin jätkälle ja kohotin sille toista kulmaani,
"Eikö sun kannattais tehdä edes jotakin eikä seistä vain paikoillas? En nimittäin jaksais sitä, jos siitä valitettais ja pomo sitten huutais kurkku suorana meille näyttäen siltä, että seuraavaks sen verisuoni poksahtaa sen päästä."

Samu nyökkäsi mulle kiusaantuneena ja ravasi mun näköpiiristä karkuun kuin jokin koira, joka oli tehnyt tepposensa, sai huudot ja juoksi pois paikalta häntä koipien välissä. Tosin, kun mä katsoin Samua mua hieman säälitti sen puolesta nimittäin Juuso ei ollut mikään mestari suhteissa eikä se ollut ottanut koskaan suhdetta niinkään vakavasti. Ei sitä kiinnostanut niin paljoa mitkään ällösöpöt deitti-illat vaan suoraan sanoen se kaipasi villiä, erilaista seksiä. Se joskus oli jopa myöntänyt sen ääneen, ettei se jaksanut junnata paikoillaan samassa suhteessa, kun se kyllästyi niin nopeasti siihen seuralaiseen ja sänkypuuhiin. Eipä siinä, kaikilla omat mielipiteet enkä mä ollut sitä mitenkään tuomitsemaan, enhän mäkään oikein ollut sellaista tyyppiä, joka nautti olla suhteessa jonkun kanssa ja suunnilleen jakaa kaiken mahdollisen. Musta, jopa tuntui siltä ettei musta ollut sellaiseen. Ehkei ollut tai sitten oli, en ollut vielä kerennyt selvittää sitä, kun ei kukaan musta ollut kiinnostunut sillä tavalla.

Pudistelin päätäni yrittäen olla ajattelematta Juusoa ja Samua ja niiden tämänhetkistä suhdetta, kun ei koko asia mulle kuulunut sitten ollenkaan. Okei ehkä ihan pikkuisen, kun Juuso sattui olemaan mun lähin ystävä ja sen huolet kuuluivat siksi mulle.

Huokaisin hiljaa ja raahauduin takahuoneeseen kahvittelemaan, kun ei koko kaupassakaan ollut asiakkaan asiakasta eikä mua tarvittu mihinkään. Kuljin istumaan yksinäiselle penkille, joka oli kahvinkeittimen vieressä. Kurkotin nappaamaan mukin ja täytin sen sitten kahvilla ja vein sen huulilleni samalla, kun nojasin varovaisesti likaisen kellertävää seinää vasten. Kyllä se kahvikin mua rauhoitti jollakin tavalla enkä osannutkaan miettiä minkälaista päivät olisivat ilman sitä, mutta ei se siltikään tuonut yhtä hyvää oloa kuin tupakka. Kaipa sitten se tupakka vain sattui olemaan mun sieluntoveri.

Siinä kahvia juomassa mun päässä alkoi pyörimään eilinen ja Roopen kanssa yhdessä vietetty aika. Sen käytös oli niin hämmentävää aina välillä. Ensin se auttoi jonkun lämpöhalvauksen kanssa ja silloin se oli ollut aika hiljainen, mutta ei sen tarvinnut sanoa sanaakaan, kun se katse kertoi kaiken mitä se ajatteli. Sen katse oli ollut niin intensiivinen ja kosketukset varovaisia, mutta sitten omalla tavallaan taas todella varmoja. Eikä mua ollut edes nolostuttanut, kun paita oli lähtenyt mun päältä ja antanut sille luvan tutkailla mun paljasta ihoa ja lantion kohdalla ollutta aika pientä ruusu tatuointia, jonka varsi kiemurteli piikkineen mun vatsan seuduille. Mä olin vain katsellut sen tummuneisiin silmiin takaisin sanattomana.