𝅋𝆯Popcornia𝆯𝅍 🏳️‍🌈

𝅋10𝅍

Säpsähdin hereille, kun joku paukutti todella kovaa ovea. Hieroin silmiäni väsyneenä ja nousin istuma-asentoon. Räpyttelin hetken silmiäni ja satuin vilkaisemaan Jusua, joka oli noussut seisomaan ja käänsi nappisilmänsä mua kohden. Se alkoi vinkumaan ja napitti mua samaan aikaan. Seurasin, kun Jusu kieli pitkänä asteli ovelle ja katsoi sitten taas mua. Sen liikkeet olivat todella hermostuneen oloisia ihan kuin jokin olisi ollut pahastikkin vialla.

"Mikä on?" kysyin nousten seisomaan ja käännyin katsomaan myös pimeässä erottuvaa ovea, jota paukutettiin edelleen kuin hengen hädässä.

Mä en aikaillut kauankaan, kun vedin jonkin tuolilla levänneen hupparin päälleni ja kiiruhdin ovelle ja avasin sen. Sisälle rymähti henkilö, joka äkkiä perässään vetäisi oven kiinni ja sitten painautui mua vasten kiertäen kädet ympärilleni. Pimeässä alkoi kaikua hiljaiset nyyhkäisyt samalla, kun se puristi voimattoman oloisesti mun hupparin selkämystä nyrkkiensä välissä.

"Juuso?" kysyin hiljaa kiertäen omatkin käteni nyyhkyttävän pojan ympärille. Mä en tiennyt mikä sillä oli ja miksi se oli niin tolaltaan. Nimittäin Juusohan oli yksi vahvimmista ihmisistä, jonka mä tunsin eikä se todellakaan itkenyt ilman todella hyvää syytä.

Me seisottiin siinä jonkin aikaa. Mun syleilyssä ollut poika tuntui olevan ihan tolaltaan, lähes kauhistunut ja se vapisi pelosta. Nyyhkytykset olivat vaienneet ja se oli hieman rauhoittunut.

"Mikä sulla on?" kysyin hiljaa ohjaten Juuson keittiöön, minne laitoin himmeän lampun palamaan.

Kun käännyin katsomaan Juusoa, mun hengitys salpaantui. Sen kasvot olivat täynnä mustelmia ja verta. Vasemman silmän alla oli iso liilahtava mustelma, huuli oli auennut ja siitä valui verta sekä silmät olivat täysin punertuneet itkemisestä. Se katsoi mua hiljaa ja laski katseensa lattiaa kohden. Mä silmäilin sitä silmät avartuneina ja kulmat kurtistuneina huolesta. Sen vaaleanharmaassa hupparissa oli veritäpliä.

"V-voinko mä jäädä yöks?" Juuso kysyi hiljaa luomatta muhun vilkaisuakaan. Mä katselin sitä kulmat yhä enemmän kurtistuneina, mutta suostuin ja lähdin kulkemaan Juuso perässäni sohvan luokse.

Hain peiton ja tyynyt ja laskin ne sohvalle. Käännyin katsomaan Juusoa ja huokaisin syvään,

"Onks sulla muualla noita mustelmia? Ne on pakko putsata."

Juuso nyökkäsi ja veti varovaisesti hupparinsa päältään. Henkäisin uudelleen, kun huomasin sen vatsan ja kylkien kohdalla monta pahan näköistä mustelmaa, jotka osa olivat todella tummia ja sinertäviä. Mä puristin silmäni hetkeksi kiinni ja yritin hengittää rauhallisesti. Mua sattui nähdä Juuso tollasessa kunnossa, se oli ihan kuin silloin kouluaikoina. Samalla mun kädet puristuivat nyrkkiin siitä vihasta, joka oli alkanut kuplia mussa, kun olin nähnyt sen kaikki ruhjeet.

Kuka vittu tekee tällästä? mietin vihaisena purren hammasta, etten olisi näyttänyt sitä niin voimakkaasti ulospäin. Mun teki mieli vain mennä vähän juttelemaan sen kaa, joka oli uskaltanutkaan koskea mun parhaaseen kaveriin.

Hetken itseäni kooten ja rauhoitellen, kuljin vessaan ja hain sieltä pari vanulappuja, putsausaineen ja lähdin sitten takaisin Juuson luokse, joka oli jo istunut sohvalle ja rapsutteli Jusua, joka oli istunut sen jalkojen juureen ja oli sulkenut silmänsä ottaen ilolla rapsutukset vastaan. Mä hymähdin hiljaa ja tassuttelin Juuson luokse ja istuin myös alas. Laitoin putsausainetta vanulappuun ja pyysin Juusoa kääntymään suuntaani. Aloin varovaisesti putsaamaan sen silmäkulmassa ollutta pientä haavaa ja huulta. Juuso hieman värähteli ja mä näin, että sitä sattui, mutta en sanonut mitään, kun ei sekään sanonut. Me vain katseltiin vähän väliä toisiamme ja yritettiin jaksaa. Halusin enemmän kuin mitään mennä hakkaamaan sen tyypin samanlaiseen kuntoon.